Patukat 10kk

Niin se aika rientää ja team Patukat ovat saavuttaneet 10 kuukauden iän. Tämä tarkoittaa, että kohta tulee aika myös virallisille kuvauksille. Mihin tämä aika oikein rientää. Olin suunnitellut kuvauksia syyskuun loppupuolelle, laitoin jo kyselyä Vetsonille joukkotarkin järjestämiseksi. Systeri vie Kismetin vuositarkastukseen Toijalan Tiiulle, joka pennun leikkasikin. Toijala toki on vaihtanut työpaikkaa tässä välissä Urheilukoiraklinikalta Porvoon Aveciin. Heillä tosin oli virallisten tarkkien hinnat (sis. lonkat, kyynärät, polvet, olat, selkä) satasen kalliimmat kuin Vetsonilla, joten itse päädyin että yritän saada porukan kasaan Espooseen.

Geisha

Kismet

Vauhti pennuilla ei ole oikeastaan hidastunut, ehkä ennemminkin päinvastoin. Mutta onneksi osaavat sisällä välillä rauhoittuakin. Paino sanalla välillä, koska satunnaisesti siskokset innostuvat leikkimään keskenään. Ollaan sallittu pieni painiminen, mutta jos meinaa mennä juoksuksi, niin sitten leikki saa loppua siihen. 

Sisäsiisteys on onneksi edennyt. Kismetillähän toki ei ole ollut ongelmaa pitkään aikaan, mutta nyt on Geishakin kehittynyt. Meidän kesäloman jälkeen tuli pieni taantuma molemmille, Geisha taisi pissata sisälle pariin otteeseen ja Kismetkin kerran. Mutta tähän tosissaan saattoi vaikuttaa vaunulta kotiinpaluu. Pennut olivat tottuneet olemaan niin paljon ulkona, ettei tarvinnut miettiä pidättämistä vaan heti pääsi pissalle, kun siltä tuntui. Ja kotona se ei sitten ihan onnistunutkaan. Onhan meillä kyllä takapiha, mutta koirilla ei ole sinne vapaata pääsyä, kun ne tuppaa sitten haukkumaan kaikki aitojen toisella puolella liikkuvat ja syömään minun istutukset. Mutta kyllä ne pennut osaavat myös pidättää. Normaalisti meillä koirien yksinolo on suunnilleen kuutisen tuntia, nyt on pariin kertaan ollut jopa sen hieman reilu kahdeksan tuntia eikä siitä huolimatta ole vahinkoja tapahtunut sisälle. Uskalsimme vihdoin pestä keittiön ja eteisen käytävämatot ja laittaa ne paikoilleen. Katsotaan, joudutaanko tässä uudestaan mattopyykille.

Vaikka juoksuja ei ole ollut, alkaa pohjavillat irtoamaan.

Ensimmäiset juoksut edelleen antavat odotuttaa, ei niillä muuten mikään kiire olisi, mutta kun sanotaan, että nartuilla ne juoksujen hormonitoiminta kehittää sen virtsanpidätyskyvyn loppuun. Sitä tässä ehkä hieman kaivataan. Toki, toiveissa olisi myös se, että juoksut ajoittuvat niin etteivät pennut pudota karvojaan Messariin.

Yksinolojen aikaan Kismet on vielä aidalla erotettuna Geishasta ja Larasta. Pääasiassa sen takia, etteivät pennut innostu leikkimään liian rajusti, kun kukaan ei ole niitä vahtimassa. Ja varsinkin, kun meillä ei siinä eteisessä ollut sitä mattoa. Kismetin erottamisessa on toki se ongelma, että se lähtee helposti haukkumaan. Eritoten jos Geisha tekee jotain. Ei siskoksia voi toki koko loppuikää pitää erossa toisistaan yksinolojen aikoina (tai toki voi, mutta meneehän se hankalaksi), joten pitää sitä varmaan alkaa tässä kohta taas harjoitella.

Olemme viime aikoina käyneet aika ahkerasti näyttelytreeneissä sekä Tuusulassa, että Järvenpäässä. Geishalla on edelleen isoin ongelma muiden perässä liikkuminen ja ravi muuttuu nopeasti rynnimiseksi. Sitten kun ravissa pysytään, niin neiti liikkuu hienosti. Seisominen sujuu jo melko hyvin, mitä nyt Geisha  meinaa laittaa ns. tuomarin puoleisen jalan aina liian eteen. Olen sitten opettanut sitä käskystä korjaamaan jalkoja taaksepäin. Idea on jo selvä, mutta nyt neiti sitten vetää ne jalat aivan liian taakse. :’D Seuraavat näytelmät ovat elokuun puolessa välissä, joten yritetään siihen mennessä saada hieman esiintymistä kuntoon. Kismet on toki myös ilmoitettu näihin näyttelyihin, joten haastetta niissä tulee olemaan.

Kävimme myös paimenlauman kanssa Espoossa uusilla lenkkipoluilla. Mukana Vanilla ja Dalia

Luna oli töttöröö lenkin jälkeen

Mäntsälä KR

Geishan junioriluokan debyytti oli Mäntsälässä, tuomarina piti ensin olla Richard Kinsey Iso-Britanniasta, mutta siihen tulikin vaihdos ja tuomariksi tuli irlantilainen Carol Mulcahy. Yritimme hieman etsiskellä tietoa tästä tuomarista, mutta ainoat kommentit olivat yli seitsemän vuoden takaa, jolloin hänen todettiin olevan erittäin tarkka hampaista.

Tämä oli meidän kannalta huono uutinen, koska Geishalta puuttuu hampaita. Itseasiassa molemmilta pennuilta puuttuu, Kismetiltä yksi ja Geishalta useampi. Ne nyt onneksi ovat P-hampaita, eivätkä loista puuttumisellaan ellei niitä erikseen lähde kaivelemaan. Siinä kun on sekä huulta että kieltä edessä. Ja jos tuomari katsoo vain purennan, ei niiden hampaiden puuttumista edes huomaa. Mutta toki kun sanotaan, että tuomari on tarkka hampaista, oletus oli että hän sitten myös katsoo ne kunnolla. Joten lähdin hieman epäröivin mielin kohti Mäntsälää. Systeri kyllä totesi, että katsotaan ensin mitä tuomari tekee urosten kanssa, jos näyttää siltä, että se oikeasti tyyliin laskee hampaat, niin pitää miettiä kannattaako pikkuneidin kanssa edes mennä kehään.

Kehät olivat tällä kertaa paljon isommat kuin mitä Helsingissä viimeksi. Kävin liikuttamassa neitiä kehässä ja yksikseen se liikkui kyllä todella hyvin. Mutta edelleen on ongelmia, kun joudutaan juosta jonkun perässä. Ja junnunartuissa oli tietenkin sitten 7 muuta Geishan lisäksi. Ja pikkuneiti oli suunnilleen keskellä.

Urosten alkaessa saimme todeta, että kyllä se tuomari sinne suuhun katsoo tarkemmin kuin pelkän purennan. Mutta katselin, että se lopputarkastus oli loppupeleissä melko nopea ja näytti että siinä olisi enemmän katsottu syvemmälle suuhun. Joten totesin, että kyllä me mennään Geishan kanssa kehään. Haetaan sitten vaikka vaan kokemusta, jos tuomari huomaa hammaspuutokset ja sakottaa niistä reilusti.

Urosten loppuessa alkoivat junnunartut. Geishalta onneksi on loppunut se muiden koirien luo rynniminen, joten pystyimme hienosti seisomaan rivissä muiden vanhempien junnunarttujen kanssa. Kun lähdimme puolitetussa ryhmässä ympäri, kävi vähän kuten arvasin, että Geisha lähti niin vauhdilla, että ravissahan ei pysytty. Välillä juostiin jopa vain takajalat maassa. Oli siellä pätkiä ihan hyvääkin, mutta nyt täytyy myöntää, että oli melko vähän.

Tuomari halusi kaikki koirat pitää koko ajan kehässä, joten siinä me sitten kehässä seisoskeltiin ja odoteltiin ensin omaa vuoroa. Kuudentena pääsimme tuomarin kopeloitavaksi. Voin sanoa, että pidätin henkeä, kun tuomari tuli luokse ja ensimmäisenä tietenkin katsoi pään ja sen jälkeen alkoi kurkkimaan suuhun. Se tuntui katsovan purukalusta hirveän pitkään (vaikka varmaan tosiasiassa ei katsonut yhtään sen pidempään kuin muillakaan). Mutta olin sen muutaman sekunnin aikana varma, että se näki puutokset. Sitten mitään sanomatta tuomari siirtyi tutkimaan loppu kroppaa. Tutkimisen jälkeen tuomari laittoi juoksemaan edestakaisin. No, sehän mentiin taas aika reilulla vedolla. Joten tuomari laittoi juoksemaan uudelleen. Toisella yrityksellä pääsimme poispäin hyvin, mutta takaisin tullessa taas iski veto päälle.

Olin jo muita seuraessa huomannut, että tuomari laittaa ne koirat juoksemaan vielä ympyrän, jotka olisivat mahdollisesti saamassa ERIn. Joten en yllättynyt, että meidät pyydettiin takaisin seisontaan edestakaisin juoksun jälkeen. Toki, en tiennyt oliko syy hampaat vai liikkuminen vai molemmat. Seuraava minuutti oli sitten piinaava, kun oikeasti mahdollisuus oli varmaankin kaikki hylystä ylöspäin.

Joten voinen sanoa, että huokaisin helpotuksesta, kun sininen lappu nousi ja kehäsihteeri huusi erittäin hyvän. Eihän se toki ollut se ERInomainen, mutta paljon parempi kuin pelkäämäni mahdollinen hylky.

Toisekseen, kahdeksasta junnunartusta 2 sai ERIn ja loput EH:n. Mielessäni ajattelin, että tuomari ei tainnut huomata kumminkaan neidin hammaspuutoksia. Olisin ainakin kuvitellut, että arvosana olisi pudonnut reilummin. Palkintosijoille emme päässeet. Tuomarilla näytti olevan vähän tapa ottaa koirat siinä järjestyksessä kuin ne olivat. Eli kahden ERI-koiran jälkeen hän otti seuraavana olevat EH:n koirat.

Palasimme kehälaidalle, jossa sitten näin arvotelun:

” correct size correct head shape, correct ears, correct body proportions, not balanced on the move, not paying attention.”

Eli täten voidaan olettaa, että tuomari ei nähnyt (puuttuvia) hampaita. Luulisi siitä saavan maininnan arvosteluun. Muutenhan arvostelussa ei ole valittamista. Lisää liikkumistreeniä porukassa, niin eiköhän se tässä lähde sujumaan. Jäimme siinä vielä odottamaan sitten Laran valiokehää.

Geisha sai siinä uuden leikkikaverin isosta (ainakin Geishaan ja Laraan verrattuna isosta) junnu-uroksesta Aidanista (Voice Of My Soul Of Rainbow Landscape). Pikkuneiti sille ensi alkuun hieman irvisteli epäluuloisena, mutta heti kun päästiin haisteluvaiheeseen, olikin erittäin nopeasti leikit pystyssä.

Laran kehässä ei sitten ollut kuin kaksi valionarttua. Molemmat ottivat ERIn, mutta Lara sitten jäi toiseksi. Sai kyllä SA:n ja oli lopulta PN3.

Laran arvostelussa luki:

” Correct size, good head shape, correct dark eye, flity ears, correct length of neck, balanced bodyproportions, moved well.”

Hieman mietittiin, että mitä tuo ”flity ears” tarkoittaa. Ensin ajateltiin, että siinä on kirjoitusvirhe, mutta se on kirjoitettu muillekin aivan samalla tavalla. Toki, voihan se silti olla kirjoitettu väärin. Aavistus on että se viittaa jotenkin Laralla pystyihin korviin, mutta ota ja tiedä sitten.

Mutta koska tästä ei tullut sitä pelättyä hylkyä, niin uskaltanee tuon pikkuneidin viedä vielä uudelleenkin kehiin. Pitää vaan ottaa tuo ryhmässä juokseminen treeniin. Tuomari totesi junnunarttujen kehän jälkeen, että bordercollieiden kuuluu juosta, niitä ei saisi yrittää hidastaa (mitä meistä varmaan suurin osa teki, koska noh, junnuja.) Mutta eipä se hyvältä näytä se vetäminenkään.

 

Lara 5 vuotta!

 Aika vierii eteenpäin ja niin tuo Puolasta lennätetty mustavalkoinen täytti 5 vuotta 28.5. 

Kismet, Lara ja Geisha

Lara pääsi synttärilahjaksi viettämään  aikaa Touhun ja Temmellyksen Männikössä Geishan kanssa. Kismet ei vielä ole siinä pisteessä, että saisi vapaasti juosta ja riehua muiden kanssa. 

Enemmän Geisha tuntui ottavan ilon irti vapaana olemisesta. Pikkuneiti juoksi isoja ympyröitä Laran ja minun ympärillä, yrittäen välillä saada Laraa leikkimään. Kyllähän se mamma välillä innostui painimaan ja juoksemaan, mutta sitten hetken päästä se taas pisti pään pusikkoon ja alkoi laiduntamaan. Joten sattuneesta syystä suurin osa kuvista on Geishasta.

Rallitellaan

 Meillä alkoi Geishan kanssa oman seuran rally-toko treenit tuossa kolmisen viikkoa sitten. Täytyy myöntää, että hieman mietin, että mitä siitäkin tulee, kun treenit siirtyivät ulkokentille. Neidin keskittymiskyky välillä rakoilee jo pelkästään omalla kentällä olevien koirakoiden kanssa ja ulkokentällä aitojen läpi näkee muutkin kentät.

Ensimmäinen positiivinen yllätys oli, kun ensimmäisellä treenikerralla jätin Geishan odottamaan kentänreunalle. Neiti istui ihan rauhallisesti ja joko katseli missä minä menin tai välillä vilkaisi aidan toisella puolella ohi kulkevia koiria.

Alokasluokassa koira onneksi on kytkettynä, koska kentällä olevat muut koirat olivat ainakin alkuun haaste. Pahin rynniminen on onneksi alkanut väistymään, mutta edelleen jos toinen koirakko kulkee läheltä (muutaman metrin päästä) ohi, niin sinne Geisha saattaa yrittää.

Mutta sitten taas itse treenatessa pikkuG keskittyy lähtökohtaisesti melko hyvin. Sanotaanko että muutos hallista kentälle vaikuttaa vähemmän Geishaan kuin mitä Lunaan. Lunalla meni aina pari kolme ensimmäistä treenikertaa siihen, että se saattoi jäädä tuijottamaan muilla kentällä olijoita tai haistelemaan tuulen mukana tulevia hajuja. Pentu tosissaan keskittyy näistä huolimatta todella hyvin.

Meillä on treeneissä ollut nyt aina yksi rata (alo-avo-tasoa) sekä pari kolme muutaman kyltin treenipätkää. Alokasluokasta Geishalla eniten työtä tarvitsee askel oikealle. Siinä on jo hyvä alku, mutta liikkeessä se ei vielä onnistu. Myös 360 vasemmalle on työn alla. Neiti kyllä osaa sen, siinä oikeastaan ongelmina on 1) neiti kääntyy niin tiiviisti että se pyörähtää paikallaan, eikä minun ympäri tai 2) se kerkeää laittamaan takamuksensa maahan lopuksi.

Maailman älykkäin koirarotu(ko?)

Sitten myös seuraaminen vaatii edelleen töitä. Vaikka kuinka olen ollut tarkka siitä, että palkkaan vain Geishan ollessa oikeassa kohdassa, niin pikkuneiti edistää. Geishan seuraaminen on muuten todella tiivis (juuri naureskelin, että Lunan kanssa tuli tuomareilta usein tokopuolella kommenttia, että on hieman väljä seuruu. Geishan kanssa saa ehkä pelätä päinvastaista). Mutta koska se on tiivis ja neiti tuppaa vielä edistämään, tapahtuu se, että Geisha vähän niin kuin kääntyy minun eteen ja sitten siihen kompastuu. Hidas kävely sujuu tällä hetkellä ehkä parhaiten, koska pentu joutuu siinä keskittymään. Juokseminen taas… no yleensä Geisha on siinä vaiheessa jossain aivan muualla kuin seuraamispaikassa. Tähän on toki saattaa vaikuttaa se, että ollaan nyt treenattu paljon näyttelyravia, jossa Geisha ravaa jonkun matkaa minun edessä. Joten pitää alkaa erotella näitä juoksemisia.

Meillä on myös houkutus edistynyt jotenkuten. Toisella treenikerralla oli meille aivan liian vaikea houkutus juosten, mutta kolmannella treenikerralla näkyi selvää edistystä. Mitä nyt se oli alkuun vaativa, kun häiriöiksi oli laitettu koira- ja kissapehmolelut. Geisha ei huomannut niitä ennen kuin olimme vieressä tekemässä ohjaajan ympäri -kylttiä. Tämä aiheutti hetken stopin ja leluja tuijotettiin erittäin epäileväisenä. Pääsimme tästä vielä jatkamaan matkaa, mutta kun muutaman kyltin jälkeen menimme kohti houkutusta, häippäsi Geisha tutkimaan mustaa lelukoiraa. Sitä ensin tuijotettiin erittäin epävarmana lyhyen matkana päästä ja kouluttaja naureskeli, että neiti irvisteli myös sille. Hetken ihmettelyn jälkeen lelua sitten lopulta uskallettiin mennä katsomaan ja koskemaan, jonka jälkeen todettiin että se tosissaan oli lelu. Muutaman kerran treenattiin sitten siinä lelujen ympärillä, jonka jälkeen Geisha ei niistä oikeastaan välittänyt enää ollenkaan. Vaikka kouluttaja kävi heittämässä pehmolelujen juureen vielä lisää leluja.

Tällä viimeisimmällä (kolmannella) kerralla uskalsin tehdä rataa jo Geisha vapaana. Meillä oli radalla estehyppy, joten totesin, että päästään helpommalla niin ettei neiti ole hihnassa. Hieman yllätyin, kuinka hyvin neiti pysyi siinä lähettyvillä vaikka muut koirat eivät olleet hirvittävän kaukana.

Myöhemmin toisella ratakierroksella sain pariin kertaan sydärin, kun kahteen kertaan toinen koirakko kävelikin meidän radan läpi. Olivat siis treenaamassa kentän toisella laidalla näitä muutaman kyltin treenejä ja sieltä poistuessaan kävelivät sitten sen meidän pitkän radan läpi. Meidän ryhmässä olevat kaikki muut ovat uudehkoja jäseniä seurassa, mutta toki en tiedä mikä näiden harrastustausta muuten on, mutta voisi kuvitella, että se olisi ihan perusasia, että radalla olevaa koirakkoa ei häirittäisi. Itse ainakin odotan aina joko niin, että radalla oleva koirakko on valmis tai jos rata on pitkä, niin että he ovat radan toisessa päässä, jolloin saatan siirtyä aidan reunaa pitkin pois. Mutta en mene keskeltä rataa. Näistä kahdesta toinen meni aivan sen kyltin takaa jolle olimme Geishan kanssa juuri siirtymässä ja toinen meni sitten parin kyltin päästä. Molemmilla kerroilla nappasin neitiä varuilta pannasta, kun se kiinnittikin huomion näihin läheltä meneviin koiriin.

No, ei se mitään, onnistui joku naapurikentälläkin, mistä kuului vihainen huuto, kun kaksi ihmistä koiransa kanssa käveli agilitykenttien läpi ja sen jälkeen vielä tokokentän läpi. Pahoittelivat kyllä ja sanoivat olevansa uusia niin eivät tienneet mistä tulla, mutta taas, voisi kuvitella että ensimmäisenä ei tulisi mieleen kävellä kentän läpi jossa on koira vapaana.

Mutta siis, kyllä tässä onneksi on edistymistä huomattavissa. Pitää vaan nyt saada se seuraaminen kuntoon.

Luna sitten taas on nyt virallisesti jäänyt sairaseläkkeelle. Kävimme lääkärillä hakemassa meidän puolivuotisen Cartrophen-kuurin, jonka saimme jopa kotiin. En tiedä tuliko viime kerralla valitettua tarpeeksi siitä, että heidän hoitajapistosajat ovat 12-15 välillä eikä näin 9-17/11-19 vuoroissa töissäkäyvä pääse sinne ollenkaan. Laitoin heille nyt etukäteen viestiä, että onko niitä mahdollista saada mukaan, koska Kismetille olemme niitä jos pistäneet ja hieman jopa yllätyin, kun vastaus oli että voivat antaa loput pistokset kotiin. 

Keskustelin myös lääkärin kanssa hieman kipulääkekokeilusta. Lunalla kun on ollut jo niitä merkkejä, että lonkkien nivelrikko saattaa hieman vaivata. Kuten hyppyvaikeuksia, istuessa paino on pois jaloilta ja talvella oli niitä aikoja, kun talouden veteraani ei olisi halunnut mennä ollenkaan ulos, vaikka normaalisti rakastaa talvea. 

Tulehduskipulääkettä en ensisijaisesti halunnut Lunan närästys ja veriripulitaipumuksen takia. Onsior meillä on tarvittaessa käytössä ja Luna sitä kestää ainakin muutamasta päivästä viikon kuuriin, mutta en sitten tiedä pidempiaikaisessa käytössä. 

Lääkäri ehdotti myös Liberaa, mutta sitä en nyt halunnut ottaa vielä kokeiluun ihan sen saatavuushäiriöiden takia. Ei se paljoa hyödytä jos saamme nyt pistoksen, mutta sitten kuukauden päästä sitä ei saisikaan. 

Joten ei meille jäänyt kuin gabapentiini. Luna sai siis paketin 100mg Neurontinia mukaan ja on nyt syönyt sitä parisen viikkoa 1/2 kapselia iltaisin. Täytyy sanoa kun Lunahan ei onnu, niin sitä tehoa on tosi hankala seurata. Mutta ehkä se on nyt päässyt olkkarin aitauksen rampin yli helpommin. Toinen mikä on saattanut muuttua, on juoksuhousujen repimisinto. Lunahan tuhosi edellisissä kaksissa juoksuissa paritkin housut. Ajattelin sen mahdollisesti johtuvan siitä, että housut painavat ikävästi lonkkia. Nyt nämä nykyiset housut ovat saaneet olla rauhassa, kun juoksut alkoivat tässä vajaa viikko takaperin. Pitää nyt seurailla ja annosta saa tarvittaessa nostettua jopa 1 kapseliin aamuin illoin.

Helsinki KV – Royal Canin show

Sunnuntaina oli totuuden hetki, mitä varten kävimme kolmen kerran näyttelykurssin. Kolmen koulutuskerran jälkeen, Geishalle edelleen on hankalaa juosta (ainakin pienessä sisätilassa) ryhmässä. Neiti kiihtyy niin paljon, että vauhti on melkein mahdoton pitää ravissa.

Täytyy sanoa, että pitkästä aikaa tuli jopa jännitettyä näyttelyitä. Lunan kanssa oli niin helppoa, koska sen pystyi esittämään vaikka pikkurillillä. Geishan kanssa jännitti sekä tuomarin tutkiminen, että ihan se kehässä liikkuminen vaikka meidän onneksi, pikkuG oli ainoa pentu näissä näyttelyissä.

Bordercolliet olivat ensimmäisenä kehässä, joten meillä oli herätys 6.30, jotta kerkesimme Tuomarinkartanolle kahdeksaksi. Kehät alkoivat yhdeksältä, mutta halusin Geishan kanssa olla paikalla hyvissä ajoin, koska pennun energiat piti saada kulutettua. Saimme hyvin kehänlaidalta paikat ja kävin pikkuneidin kanssa kävelemässä hieman aluetta ympäri. Geisha oli yllättävänkin rauhallinen, vaikka ympärillä oli kasa muita koiria. En tiedä tekeekö se koira määrä sen, että kun niitä on vain liikaa, niin niihin ei voi/uskalla reagoida aivan samalla tavalla.

Kehät olivat valitettavasti bordercollieille aika postimerkinkokoiset. Olin toivonut isoja kehiä, jotta minun ei tarvitsisi Geishan kanssa juosta aivan kehän reunoilla. Ettei neiti yrittäisi syöksyä laidalla olevien koirien luokse. Onneksi kehänlaidalle oli laitettu metrin mittainen tyhjätila, joten aivan reunalla ei voinut olla koiria.

Kävin harjoittelemassa kehässä muutamaan otteeseen ja liikutin Geishaa myös sivummalla edes takaisin. Välillä mentiin hienoa ravia ja sitten toiseen suuntaan vedettiin kuin veturi.

Mutta sitten kehät alkoivat. Geishahan tosissaan oli ainoa pentu kehässä, joten menimme yksistään kehään. Laitoin vasta neitiä seisomaan, kun tuomari jo antoi merkin lähteä ympyrää tekemään. Jotenkin tässä minulta meni pakka hieman sekaisin, etten tajunnut laittaa herkkua taskuun ja nostaa Geishan hihnaa ylöspäin kaulalta, vaan lähdettiin liikkeelle aika vauhdilla. Mikä sitten näkyi toki siinä että alkuun ei menty ravia, mutta sain neidin sitten jotenkuten hidastettua loppukierrokseen. Ja mistä olin itse tyytyväinen, Geisha ei yhtään yrittänyt rynnätä laidalla olevien koirien luokse.

Siitä siirryimme edestakaisin liikkeeseen, mikä oli myös aika ilmavaa. Ja kehän pienuuden takia minusta tuntui että päästiin juuri rytmiin kun jo piti pysähtyä. Ja meinasin kertaalleen juosta myös teltan naruja päin, kun katsoin Geishan liikettä enkä eteenpäin. Tuomarin hiplailut sujuivat yllättävän hyvin, vaikka tuomari yllätti minutkin tutkittuaan neidin pääpuolen ensin ja siirtyi sitten seisomaan hajareisin koiran yläpuolelle. Minä mätin lihapullaan Geishan suuhun minkä kerkesin, kun ajattelin, että neidillä muutenkin oli takapää vähän epävarmaa aluetta (vaikka se ei ollut viimeisissä näyttelytreeneissä enää reagoinut, kun kouluttaja tuli koskemaan). Joko Geisha ei lihapullan syönniltään huomannut tuomarin seisovan päällään tai sitten se ei vaan välittänyt, mutta tuomari sai tutkia ihan rauhassa. Loppuseisonnassa sitten Geisha seisoi ensin vähän turhan supussa, mutta neiti oli korjannut asennon sitten itse systerin mukaan.

Saimme kumminkin sen mitä lähdimme hakemaan, eli KP:n ja sitä myötä Geisha oli toki myös rotunsa paras pentu.

"She is correct type, very good outline, correct head shape, good eye, ear shape and expression. good front, i´d prefer better topline but she is good in angulation, she is loose all over in movement but it should come together with age."

Sitten jouduimme vielä odottelemaan Laran valiokehää. Siinä odotellessa sain taas yllättyä. Geisha, joka tähän mennessä on yrittänyt rynniä jokaisen lähellä olevan koiran luokse, makoili siinä nurmikolla jaloissa rauhassa vaikka koiria meni kehään ja kehästä pois. Samaten kehässä juoksevan koirat eivät saaneet Geishaa ryntäämään perään, mutta toki näitä aina välillä seurattiin tarkasti.

Lopulta Lara meni käymään kehässä. Täytyy sanoa, että Lara pisti kyllä parastaan, koska häntä pysyi todella hienosti selän korkeudella (eikä noussut ylemmäs kuten meinaa tehdä). Mammakoira pysyi hyvin ravissa, mutta vauhti tosin oli ehkä hieman hitaamman puoleinen verrattuna muihin kehässä olijoihin. Tuomari tosin sitten tykkäsi rotevammista/isommista nartuista, joten Lara the kääpiö sai sileän ERIn ilman sijoitusta.

"correct type, very good in outline. correct head shape. correct eye and ear set. good expression. little loose in front but correct topline. good angulation. moves better from behind"

Talvilomailua saaristossa

 Kohta on taas kuukausi vierähtänyt. Jotenkin tämä aika nyt vaan kuluu kuin lennossa ja ei ole hirveästi jäänyt aikaa säännölliseen blogin päivittämiseen. Mutta, tässä nyt taas ollaan ja käyn läpi mitä tässä muutamassa viikossa on kerennyt tapahtumaan.

Grillillä odottamassa makkaran valmistumista. Lunalla oli kylmä vaikka takki oli päällä, niin se pääsi sitten Kismetin kärryihin.

Kismet

Kismetin olkaoperaatiosta on kulunut nyt aikaa viitisen viikkoa. Eli onneksi – tai toivottavasti – olemme jo yli puolen välin, kun arvioitu sairasloman kesto oli noin 8 viikkoa. Toki, tämähän ei tarkoita, että 8 viikon jälkeen päästään täysin normaalielämään, mutta siinä vaiheessa toivottavasti olemme jo lähellä. Kipulääkkeistä neidillä menee enää Neurontin ja sitäkin pitäisi kohta alkaa ajamaan alas.

Kismet saa lenkkeillä jo noin 25 minuuttia kerrallaan ja kolme kertaa päivässä. Edelleenkin, lenkkien pitäisi olla pääasiassa kävelyä, mutta varsinkin alkuun se on kaikkea muuta. Systeri on myös käynyt pennun kanssa vesijuoksumatolla, mutta siellä Kismet harjoittaa enemmän äänihuuliaan kuin lihaksiaan.

Ontumista ei ole oikeastaan näkynyt, mutta seuraava kontrolli on tulossa ja sitten sen näkee miten pentu liikkuu lääkärin kovalla lattialla.

Geishan kanssa saimme ensimmäisen rally-kurssin päätökseen ja oman seuran kurssi on alkamassa ensiviikolla. Neiti osaa hyvin sivuaskelta lukuun ottamatta kaikki alokasluokan liikkeet ja avoimestakin luokasta sujuu kaikki muut paitsi houkutus. Isoin ongelma meillä on sen seuraamisen kanssa, kun paikka edelleen elää melko helposti ja kesto on välillä todella lyhyt. Ja kaiken maailman houkutukset vetävät puoleensa. :’D

Geishan tuohon seuraamisen kesto-ongelmaan, mistä viime kerralla mainitsin (eli neiti seuraa yhden pätkän ja palkan jälkeen kokee tehtävän loppuneen), keksin selityksen. Minähän otan seuruuta melkein joka lenkillä pätkän. Ja usein miten se on yksi pätkä, jonka jälkeen neiti saa jatkaa normaalia lenkkiä. Tästä Geishalle on todennäköisesti jäänyt päähän ajatus, että seuruuta tehdään se yksi pätkä ja se on siinä. Joten olen nyt alkanut ottamaan seuruuta useamman pätkän peräkkäin. Jouduin myös vaihtamaan palkkasanan, koska neiti otti Jes-sanan vapautuksena. Olen myös ihan puhtaasti kieltänyt jos Geisha on irtautunut seuraamisesta ilman lupaa ja tämä on toiminut ehkä yllättävänkin hyvin. Nyt pitäisi sitten seuraavaksi alkaa päästä apukädestä eroon.

Geisha ja Lara on ilmoitettu Helsinki KV:hen 15.5. Mästäristä oppineena, ilmoitin Geishan äkkilähdöllä kolmen kerran näyttelykurssille, kun ajat osui hyvin yksiin työvuorojen kanssa.

Meitä oli kurssilla 6 koirakkoa. Hieman pelotti miten Geisha reagoi, kun se ei välillä välitä vieraista koirista lähellä. Mutta selvästi tämä otettiin jonkin sortin treeninä, koska muut koirat eivät lähellä isommin häirinneet, muuten kuin yli-innokkaalle dobermannille piti hieman näytellä pepsodenttejä.

Kouluttajallekin sanoin, että meidän isoin ongelma on kiihtyminen muista koirista, mikä sitten vaikuttaa liikkumiseen. Ja tämä nähtiin hyvin, kun ensin liikutettiin kolme koiraa kerrallaan. Lisähaastetta toi yksi koira, joka rähisi muille juostessaan, mikä kiihdytti Geishaa lisää. Neiti ei onneksi lähtenyt rähinään mukaan, mutta liikkeestä ei tullut yhtään mitään. Seisottaminen sujui hyvin, mutta kouluttaja suositteli, että opettelen seisomaan Geishan edessä mieluummin kuin sivussa. Näinhän teen Lunan kanssa, mutta Geishan seisominen ei ole ollut aivan niin vahvaa että olisin edessä seisoskellut.

Sitten otimme hieman yksilöliikkeitä. Voin sanoa, että ei se mennyt sen paremmin kuin ryhmässäkään. Tuo Venyvän koiran uusi hyppy-hallihan ei ole mikään järjettömän iso, joten siinä ei kovin pitkää matkaa päässyt kerrallaan liikkeelle. Ja sen koko matkan Geisha veti nelivedolla. Jos se liike oli vaikeaa poispäin muista koirakoista, oli se siitä vielä tuplasti vaikeampaa kohti muita. Kouluttaja käski ensin kokeilla ilman herkkuja kädessä ja katse koirasta pois, mutta tilanne ei helpottanut ollenkaan. Tämän jälkeen kouluttaja käski ottamaa namit käteen ja yrittämään uudelleen. Ei se siitä paljoa paremmaksi muuttunut siinä meidän lyhyen harjoituksen aikana, mutta en tästä nyt hirveästi yllättynyt. Teimme taas hieman seisotusharjoitusta niin, että kouluttaja tuoli tuomarin tavoin hieman hiplaamaan. Geisha pysyy kyllä hyvin paikoillaan ainakin kun etupuolta tutkitaan, mutta pientä epäluuloista vilkuilua näkyy.

Joten nyt sitten harjoitellaan ahkerasti sitä liikkumista. Eihän sitä toki pennun tarvitse täydellisesti kulkea, mutta kunhan se edes olisi jotain sinnepäin. Ja tässä onneksi on vielä kaksi treenikertaa ja monta päivää omitoimitreeneihin ennen näyttelyä.

Vietimme pääsiäisen jälkeen talvilomaviikon vaunulla. Hieman siinä alkuun jännitti että miten käy, kun pennut pitäisi pääasiassa edelleen pitää erossa toisistaan. Ja miten pennut pärjäävät vaunussa, kun tilaa joutuu entisestään rajaamaan pienemmäksi.

Mutta lopputulos oli, että yllättävän hyvin. Säät onneksi suosi ja olimme niin paljon ulkona, että vaunuun mennessä kaikki koirat pääasiassa simahti sen sileän tien. Kävimme ostamassa Kismetille Kirkkonummelta kärryt, jossa pentu joutui sitten matkustamaan pidempien lenkkien aikana. Eli ensin Kismet käveli puolet sallitusta ajasta, jonka jälkeen se vipattiin kärryihin ja paluumatkalla se sai kävellä loppuosan. Niinä aikoina, kun Kismet käveli, työnsi äiti Lunaa kärryissä. Hetken totuttelun jälkeen molemmat matkustivat kärryissä suht tyytyväisenä kunhan vaan sinne lensi satunnaisesti raksuja.

Geisha myös unohti pissaamistarpeensa vaunulla. Kotona ulos piti päästä melkein vähintään neljän tunnin välein yölläkin, tai muuten löytyi jostain lattialta pissat. Tässä näki, että pikkuG:n pissaaminen johtuu enemmän stressistä ja kiihtymisestä. Toki päivällä olimme paljon ulkona, joten pennut saivat tehdä tarpeensa usein ulos. Mutta sitten Geisha kumminkin pärjäsi yöt hyvin ilta yhdestätoista sinne kuuden ja seitsemän väliin aamusta. Tällöin päästin neidin vain pihalle pikaisesti ja palattiin nukkuman.

Kävi neidillä toki muutama vahinko, mutta verrattuna tilanteeseen kotona, päästiin paljon vähemmällä.

Tulipa myös opittua että perhosentoukat eivät ole vain kivoja pieniä karvaisia ryömijöitä. Palatessamme lenkiltä vaunulle, tällainen karvamato ryömi tiellä. Yritin näyttää sitä Geishalle, joka ei sitten katsonut ollenkaan mitä sille näytettiin vaan nappasi toukan suuhunsa. Kerkesin juuri ja juuri kieltämään, ettei sitä saa syödä kun neiti jo sylkäisi toukan pihalle. Jatkoimme matkaa, mutta todella nopeasti Geisha alkoi nikottelemaan ja kakomaan. Hetken päästä se oksensi valkeaa vaahtoa. Jatkoimme matkaa pentu edelleen köhien ja taas parin kymmenen metrin päässä se oksensi taas. Geisha jatkoi köhimistä koko loppumatkan vaunulle, jossa se sitten oksensi lenkillä saamansa namit ja osan aamupalasta ylös.

Otin sitten eläinlääkäriin yhteyttä, joka käski antaa kortisonitabletin. Toukka on todennäköisesti tehnyt jonkinlaisen allergisen ärsytysreaktion nielussa, mikä sitten aiheuttaa kakomisen ja oksentelun. Hieman mietin kun kortisonia ei yleensä suositella jos koira oksentaa, mutta köhiminen loppui nopeasti tabletin antamisen jälkeen. Lääkäri käski antamaan vielä Antepsinia jos kortisonista huolimatta köhiminen jatkuisi, mikä viittaisi että toukka on ärsyttänyt limakalvoja kunnolla. Onneksi Antepsinia ei tarvittu, varsinkaan kun Lunan Antepsinit oli kotona eikä saaren apteekin lääkekaapista sitä tietenkään löytänyt.

Netistä tuli luettua että ulkomailla on oikeasti vaarallisia perhosentoukkia, jotka syötynä voivat jopa tappaa koiran. Ja että ne pehmeät karvat siinä toukan päällä on poltinkarvoja.

Onneksi selvittiin säikähdyksellä, mutta täytyy sanoa että eipä meillä ole aikaisemmin yksikään koira yrittänyt edes syödä toukkia. Pikemminkin niitä on tuijoteltu ja ihmetelty.

Maaritin toko

Kuukausi taas on vierähtänyt ja oli aika Geishan kanssa suunnata kohti hallia ja Maarit Hellmanin valmennusta.

Ollaan Geishan kanssa ahkerasti treenattu seuraamista (tai pikemminkin minä sitä oikean paikan palkkaamista). Kuvittelin meidän osaavan jo paremmin, mutta näyttäessäni seuruuta Maaritille, edisti Geisha taas jonkin verran. Ei toki niin pahasti, kun edellisellä kerralla, mutta edisti kumminkin. Olen jokaisella lenkillä ottanut seuruuta lyhyen pätkän ja palkannut muutenkin kun Geisha omatoimisesti tulee seuraamaan oikeaan paikkaan. Mutta ei se näköjään ole vieläkään iskostunut tai sitten minä olen palkannut kumminkin pieleen.

Maarit myös totesi, että pikkuG:n perusasento on myös aika edessä ja välillä neiti jää vähän lonkalleen istumaan. Olen korjannut Geishan perusasentoa laittamalla sen tekemään kiepin siinä minun vieressä. Maarit sanoi, että vaikka Geisha siinä korjaa paikan paremmaksi, jää se useammin lonkalleen. Hän suositteli ottamaan Geishan aina edestä perusasentoon. Kokeilin sitten niin, eli ohjasin ensin neidin eteen ja siitä takaisin sivulle. Maaritin mukaan Geisha jäi heti paljon parempaan asentoon.

Lopuksi katsoimme kapulaa. Siinä Geishalla on mielestäni tullut selkeää edistystä, mutta edelleen se on kaukana täydellisestä. Edistystä on tapahtunut siinä, että neiti tuo kapulan jo kaksi kertaa kolmesta käteen asti. Toki, samalla todennäköisyydellä se kapula myös tippuu matkan aikana ainakin kerran. Voin myös antaa kapulan Geishalle ja se pitelee sitä vaihdellen muutamasta sekunnista melkein 10 sekuntiin. Toki se kapula pyörii suussa minkä kerkeää, mutta ei sitä enää ainakaan pudota heti. Välillä saan Geishan perusasentoonkin kapulan kanssa.

Maarit ohjeisti jatkamaan pitkänmatkan noutoja, mutta niin että Geisha kunnolla juoksisi kapulan kanssa takaisin. Joten teimme niin, että pidin Geishaa pannasta ja heitin kapulan. Ensin Maarit ohjeisti päästämään neidistä irti kun kapula osuu ensimmäisen kerran maahan ja näin tein. No, pikkuG:hän lähti kuin ohjus ja hyppäsi vauhdissa kohti kapulaa etu tassut edellä. No kapulahan sitten sinkoili vähän joka suuntaan  ennen kuin Geisha sai siitä kiinni. Kun pikkuneiti kääntyi minua kohti aloin kehumaan ja kutsumaan Geishaa. Kuten Maarit oli ajatellut, otti neiti kapulasta paremman otteen ja lähti juoksemaan luokse. Ote oli hyvä, eikä kapula pyörinyt suussa. Ainut vika, että kapula tippui parin metrin päässä minusta. Mutta tehtävänä oli saada ote kunnolliseksi, niin siinä onnistuttiin. Otimme vielä heiton uudelleen, mutta nyt Maarit käski odottamaan, että kapula pysähtyy. Koska liikkuva kapula kiihdytti neitiä selvästi liikaa. Hän myös suositteli, että kapulan taakse laittaisi jotain ns. estettä, jolloin G todennäköisesti hidastaisi vauhtia eikä rynnisi kapulalle tassut edellä. Heitin kapulan pitäen edelleen Geishan pannasta kiinni ja Maarit meni tässä treenissä esteeksi kapulan taakse. Lähetin neidin noutoon, näin vain että se juoksi kapulalle ja kapula ei ainakaan hirveästi lennellyt mihinkään. Sitten Geisha tuli tuhatta ja sataa takaisin, kun sitä hihkuen kutsuen kyykistyin. Ja lopputuloksena sain kapulan lentäen syliini. Maarit totesi, että Geisha nosti nyt kapulan aivan täydellisesti. Hän myös sanoi että pientä kapulahulluutta on havaittavissa siitä millaisella vauhdilla pikkuG ryntää kapulalle. Tietenkään ylimenevä hulluus ei ole hyvästä, mutta kun lähtökohta oli se, ettei neiti tykännyt tai kiinnostunut kapulasta ollenkaan, niin ehkä pieni hulluus sallitaan.

Samalla tässä totesin, kuten jo pari kertaa aikaisemminkin, että pienen bordercollien vauhti on aivan toista maata verrattuna totuttuun snaapelivauhtiin. Meillä saattaa tulla ongelmia myöhemmin, kun mukaan tulee luoksetulon pysäytykset.

Pitää vain hankkia Geishalle pantaan sellainen käsilenkki, koska neiti ei tykännyt yhtään kun yritin kaivaa sen runsaasta turkista pantaa esille ja siitä pannasta sitten vielä sitä metallirinkulaa. Ja Geishan panta on kumminkin leveä ja siinä on iso metallirengas. Sillä vaan on tuota karvaa reilusti.

Loppuun otimme sitten vielä luopumisharjoitusta. Tarkoitus oli odottaa, että Geisha luopuisi kädessä olevasta herkusta/lelusta niin, että se pitäisi kontaktia minuun ja pitäisi suunsa kiinni. Ajatus tässä oli, että Geisha saataisiin rauhoittumaan ja jäämään sellaiseen ”luopumistranssiin”, jonka aikana sille annettaisi kapula pidettäväksi. Tarkoitus olisi että neiti jäisi tähän transsitilaan, eikä pureskelisi sitä kapulaa. No, kokeilimme tätä vielä lopuksi, mutta kiihdyttävien kapulannoutojen jälkeen Geishalla oli hieman hankaluuksia rauhoittua niin paljoa, että tehtävä olisi onnistunut. Kyllä neiti ne namit jätti rauhaan, mutta ei sillä ollut pienintäkään hajua, että sen pitäisi kontaktiakin tarjota.

Mutta tätä pitää nyt treenata vaikka kotona, hieman helpommassa ympäristössä ja ilman kiihdyttävää alkutreeniä.