Agiliitoa ja mätsäröintiä

Haimme Lolan perjantaina meille, vaikka se ei tällä kertaa pääsytkään aglitytunnille. Täti oli käyttänyt vanhemman neidin hammaspuhdistuksessa torstaina ja sen jälkeen piti pari päivää ottaa rauhallisesti.

Menimme sitten vain Lunan kanssa agilitytunnille. Rata oli tällä kertaa helppo, kouluttaja sanoi sen olevan vaihtelua meidän edellisille mutkikkaille radoille. Ihan hyvä sinällään Luna sai juosta kaiken ylimääräisen virtansa pois, varsinkin kun meitä oli vain kaksi paikalla.

Radalla pystyi hyvin harjoittelemaan irtoamista 3-4, 7-8 ja 10-11 esteillä. Tai sanotaanko jos koira ei irronnut, niin siinä oikeasti tuli kiire ja aika usein koira oli jaloissa kompuroimassa. Meillä alkuun oli hieman ongelmia muurilta putkeen menossa ja heti perään samasta putkesta esteelle menossa. 

  Jouduin 8. putkeen ohjaamaan melkein esteeseen asti ja kun se tuli putkesta, juoksi neiti pussin päälle vaikka yritin sitä ohjata 9. esteelle. Kerran Luna jopa juoksi oikeasti pussiestettä päin olettaen että se pääsee siitä läpi, kun se matka sitten tyssäsinkin meni neidiltä hermot ja se yritti syödä sen esteen. :D Se tosin oli minun ohjausmoka sillä kertaa.

Harjoittelimme toisella kierroksella putkeen irtoamista erikseen, jonka jälkeen lähti koko ratakin sujumaan paljon paremmin. Rata olisi kyllä ollut Lolalle tosi hyvä, helppoa suoraan juoksua pääasiassa. Tässä rata vielä videolla.

Lauantain k-äytiin Järvenpäässä jälleen mätsäröimässä. Alkuviikosta sääksi oli luvattu sateista, mutta onneksi ilmat paranivat viikon edetessä ja sadepilvet siirtyivät myöhemmäksi. Ilma oli siis aurinkoinen, mutta jatkuva kovahko tuuli teki siitä kylmän. Ja tuuli nosti maassa olevan pölyn ilmaan, että sekä minun että Lunan silmät oli hiekkaa täynnä.

Match Show oli Suomen Partacolliet ry:n järjestämä ja pienillä aikuisilla tuomarina toimi ulkomuototuomari Tarja Löfman. Siinä mielessä oli mukava tuomari, että se myös antoi tavallista enemmän palautetta työskentelystä ja koirasta. Hän sanoi myös kehien alkaessa, että hänelle voi sanoa, jos koiran kanssa on ongelmia jossain osa-alueella niin treenataan sitä.

Porukkaa ei ollut ihan hirveästi, joten pienten aikuisten kehän reunalta sai hyvin paikat. Mätsäriin osallistui myös kolmas cockeri, joka sattumalta oli Lolan siskonpoika. He kävivät kehässä ennen meitä ja minusta heillä meni ihan hyvin, mitä nyt urosta hieman jännitti tilanne. He saivat sinisen nauhan.

Lola ja siskonpoika

Pari koiraparia oli välissä, ja sitten menimme Lunan kanssa kehään. Meillä vastassa oli jackrussell. Mielestäni meillä molemmilla meni liikkumaosiot ihan hyvin, Luna pöydällä hieman arasteli. Arkailu näkyi kyyristymisenä, mutta siitä huolimatta neiti antoi tuomarin katsoa hampaat hyvin. Teimme sitten kolmion ja edestakaisin juoksun, jonka jälkeen tuomarin ohjeistuksesta nostin Lunan takaisin pöydälle. Toisella kerralla se seisoi ja antoi tuomarin koskeakin huomattavasti paremmin.

Russeli puolestaan oli liiankin ystävällinen, se yritti kiivetä tuomarin syliin eikä pysynyt ollenkaan paikallaan.

Menimme vielä yhdessä yhden kierroksen kehän ympäri, jonka jälkeen tuomari antoi meille punaisen nauhan ja russelille sinisen.  Lunasta tämä kommentoi, että nätti koira ja sievät ilmeet, liikkuminen muuten hyvää, mutta häntää piti hieman korkealla.

Melkein heti perään meni systeri ja Lola kehään. Heillä meni minusta oikein hyvin ja pöydällähän vanhempi neiti osaa olla todella nätisti paikallaan. Hienosta suorituksesta huolimatta he saivat sinisen nauhan.

Siinä sitten kun seurattiin seuraavia koiria, huomasin että tällä tuomarilla oli hieman omalaatuinen tapa valita koirakaksikosta se parempi koira. Yleensä mätsärissä pääpaino on yhteistyöllä ja esiintymisellä, niin myönnettävä on että en tiedä millä perusteilla tämä tuomari voittajat valitsi. Minäkin olen mätsäreissä juossut jo jonkin verran ja yleensä pystyin melko hyvin sanomaan kuka saa sinisen ja kuka punaisen nauhan, niin tällä kertaa osuinko ehkä kerran tai kaksi oikeaan.

Sitten alkoi sinisten kehä. Kaikki siniset otettiin seisomaan riviin ja tuomari valitsi siitä suoraan neljä koiraa jatkoon. Vaikka Lola edelleenkin veti hyvin, ei se päässyt jatkoon. Kun systeri palasi penkkien luokse niin oikeasti ihmeteltiin tuomarin valintoja, kolmanneksi sijoittui bostoninterrieri, joka ei ensimmäisessä kehässä ollut suostunut liikkumaan kuin pari askelta. Ensimmäiseksi ja toiseksi sijoittuneet olivatkin sitten kunnon näyttelyrotuja: lhasa apso sekä vesikoiran tavoin trimmattu X.

Sitten oli punaisten kehä, Lunakin seisoi todella nätisti, mutta onni ei osunut meihin. Aika nopeaan tuomari voittajat valitsi, kehätoimitsija oli juuri ja juuri kerennyt varmistamaan että kaikki on paikalla, kun tuomari jo totesi että ”nämä neljä jatkaa.”

Systeri totesikin mätsärin päätyttyä että tuomari selvästi oli valinnut tietyt (näyttely)rodut voittajiksi, eikä se ollut Lunaa punaisten kehässä enää vilkaissutkaan. No näin voi olla, itse mietin että tuomaroikohan se mätsärinkin ulkomuototuomarina ja valitsi voittamaan ne joiden rakenne oli hänestä se paras…? Se selittäsi sen että sijoittumaan pääsi koira joka ei liikkunut ollenkaan ja arasti vielä pöydälläkin.

Oli mikä oli, minusta molemmat tytöt esiintyivät hyvin, yritetään sitten ensi viikonloppuna Keravalla uudestaan.