Välillä mennään takapakkia vähän kaikessa

Eli viime perjantaina saimme ensimmäisen materiaalin Koirakoulu Kompassin temppu/aktivointiverkkokussilta.  Alkuun kurssilla oli materiaalia naksuttimen käytöstä sekä perusasioita koiran oppimisesta. Näitä materiaaleja en tähän avaa, ihan sen takia että turha ihmisten olisi verkkokurssille mennä jos materiaalit löytyy muualta netistä.

Temppuina ensimmäisellä viikolla oli jalkojen pujottelu, peruuttaminen ohjaajasta poispäin sekä laatikon sulkeminen kuonolla. Kaksi ensimmäistä Luna jo osaa, joten aloin sitten opettamaan tätä laatikon/oven sulkemista kuonolla.  Selitän myöhemmin erikseen tempun opettamisesta, ajatuksena on tehdä "Lunan temppukoulu" postauksia, missä selitän miten itse olen ko. temput neidille opettanut. :) Tässä nyt kumminkin videota tämän hetkisestä tilanteesta.

Sunnuntaina kävimme mätsärissä Keravalla. Lunalla oli vaihteeksi arempi päivä, eikä se välittänyt ollenkaan tuomarista. Olimme Lunan kanssa numerolla 8. systeri ja Lola numerolla 10. Kerkesin siinä odotellessa noteeraamaan, että tämä tuomari tutkii koiran jo heti alkuun maassa, joten meidän vuorolla pitelin Lunaa näyttelytyylillä, eli kuonosta ja hännästä kiinni pitäen. Hieman neiti siinä mulkoili, kun tuomari tuli hiplaamaan, mutta ei tehnyt sen isompia irtoamisliikkeitä. Pöytä olikin sitten jotain kamalaa, Luna kyyristeli melkein koko ajan ja yritti vaihteeksi kavuta syliinkin.

Minulla alkaa kyllä kohta loppua ideat, miten saisin Lunan oppimaan sietämään sen hetken siinä pöydällä. Välillä meillä on tosi hyviä suorituksia, mutta sitten musta tuntuu että siitä mennäänkin jonkun aikaa vaan alaspäin, kunnes tulee taas loistosuoritus, minkä jälkeen taas mennään alamäkeen. Olen nostanut Lunaa pöydälle aina kun vaan on mahdollisuus, eli kun meillä on vieraita käymässä tai me kyläillään jossain. Palkka on ollut jotain ultrahyvää. Pitääköhän minun hankkia kannettava versio trimmauspöydästä ja mennä jonnekin keskellä kävelykatua ja törkätä jokaisen ohikulkijan käteen herkkuja ja käskeä ne tulla antaa Lunalle.

Ostin Citymarkeitsta tasapainolaudan, jolla
nyt treenataan hieman syvempiä lihaksia.

Lopulta sain luvan laskea neidin alas. Tuomari kyllä vaikutti ihan mukavalta naiselta, joka otti tutkimisen rauhassa, mutta Luna ei siitä vain jostain syystä välittänyt. Pöydältä päästyään se tosin oli menossa innolla kehäsihteerin luokse… Yritän sitä nyt ymmärtää. Liikkuminen Lunalla sujui todella hyvin, ravi oli nättiä ja vauhdikasta.

Saimme ensimmäiseltä kierrokset kumminkin punaisen nauhan. Systerillä ja Lolallakin meni hyvin, ja tuomari kehui vanhemman neidin hampaita (olisin ihmetellyt jos se ei olisi kehunut, ajatellen että ne on putsattu viime viikolla :D ). Lola oli myös menossa tuomarin luokse, kun tuomari yritti kutsua vastakilpailijaa pois omistajansa selän takaa. Vanhempi neiti oli siinä innoissaan että joo mä tuun! Hekin saivat punaisen nauhan.

Olimme siis molemmat punaisten kehässä. Alkuun kaikki seisotettiin ja tuomari tuli jälleen hiplaamaan koiria. Luna oli tässä vaiheessa jo siinä mielessä että kiitti tää riitti, ja vaikka se hieman käveli vastaan kun tuomari lähetyi, päätti se lopulta pakittaa niin paljoin kuin pystyi. Pienellä houkuttelulla neiti suostui käymään tuomaria nuuhkaisemassa.

Kyllä sitä välillä toivoisi, että neiti olisi luonnostaan ihmisystävällisempi.

Lola puolestaan oli normaali iloinen itsensä, joten ei ollut ihme, kun tuomari valitsi neljää koiraa jatkoon että tämä neiti oli yksi jatkoon päässeistä. Lopputuloksena Lola oli punaisten neljäs. Kuvan unohdin ottaa, mutta vanhempi neiti sai palkinnoksi ruusukkeen ja pokaalin, sekä pussin Oscarin kanaherkkuja sekä pari luuta.

 

Tokossa meillä ei oikein ollut mitään erikoisempaa, paitsi että meitä ei ollut kuin kolme paikalla. Aloitimme harjoittelun luoksepäästävyydestä ja paikkamakuusta. No, meillä jatkui sama arastelu tokossa, mikä oli mätsärissäkin aikaisemmin ja Luna oli sitä mieltä että häneenhän ei kosketa. Taas pienen houkuttelun jälkeen neitiä sai rapsuttaa lopulta hieman rapsuttaa.  Paikkamakuussa nyt ei ollut isompia ongelmia, neiti pysyi hyvin paikallaan vaikka vieressä olevaa koiraa palkkailtiin ja kehuttiin useammin.

Tarkoitus olisi ostaa myös dobo-pallo,
kunhan löydän jostain sellaisen edullisesti.

Seuraavaksi harjoiteltiin seuruun askelluksia, eli seuraamista juosten ja hitaasti kävellen. Juosten seuruussa Lunan kontakti tippui muutaman kerran, mutta ja silloin tällöin se jäi jätättää parin askeleen verran, mutta suoritus oli minusta ihan hyvä. Hitaassa kävelyssä kontakti pysyi huomattavasti paremmin ja minusta siinä ei ollut isommin ongelmaa. Kouluttaja tosin totesi että Luna hieman erkani minusta, mutta ei hirveän pahasti.

Avo-luokan estehyppykin harjoiteltiin, mikä myös sujui ongelmitta.

Siihen meidän hyvät suoritukset päättyivätkin. Otimme loppuun kapulan noutoa, heitin kapulan ja kun käskin Lunan mennä sen hakemaan, naapuri hallista kuului hirveä älämölö kun agilitytuntilaiset lopettivat tuntinsa. Siinä vaiheessa Luna unohti mitä piti tehdä ja jäi tuijottamaan hallin ovea. Otimme liikkeen uudestaan, mutta neiti jäi taas kesken matkan tuijottamaan vaikka ääntä ei enää kuulunut.  Tässä vaiheessa kävin näyttämässä että ei siellä hallin ulkopuolella ollut enää mitään. Neiti ei sitä tosin uskonut vaan katseli tyhjää eteistilaa ja haukahti. Siitä huolimatta tuijottaminen jatkui. Otimme yhden lyhyen noudon, jotta saatiin onnistuminen ja lopetettiin se treeni siihen.

Kun kouluttaja seurasi muita ryhmäläisiä ajattelin vielä treenata metallikapulan hyppynoutoa. Olin harjoitellut sitä Lunan kanssa ulkona ihan hyvin tuloksin aikaisemmin. Ensin tosin este oli ollut liian korkealla ja Luna tiputti kapulan pariin otteeseen, ennen kuin tajusin laskea estettä. Sen jälkeen saimme pari onnistunutta ylitystä. MUTTA kun ajattelin treenata tätä tunnilla, niin neitipä ei enää suostunut ottamaan metallikapulaa suuhunsa. Lopputreeni menikin sitten siinä, kun yritin saada Lunaa jälleen ottamaan kapulan suuhunsa.

Pohdin kotiin ajaessani, mistä moinen käytös voi johtua ja ainut mikä mieleen tuli oli, että silloin hyppyjä treenatessa onko se metalli kapulan tuntunut niin inhottavalta hypätessä, että neiti ei sitten enää halunnut koko kapulaa suuhunsa. Ota ja tiedä, mutta muutaman kerran olen nyt treenannut ihan metallikapulan pitoa taas kotona, ja hiljalleen neiti on alkanut suostua ottamaan sen jälleen suuhun,

Luna vaihteeksi oli valtaamassa sänkyä. (Apua toi mun hylly tuolla takana, pitäisi hieman siivota tavaroita muualle)