Tokotunnilla leikittiin kouluttajia

Tokotreeneissä oli viime kerralla hieman erilainen tunti. Kouluttaja käski ottaa kiposta taitetun paperilapun, joista jokaiseen oli kirjoitettu jokin alo-avo-luokan liike.  Ideana oli sitten, että me katsoimme ja arvioimme kun muut tekivät ko. lapulla lukeneen liikkeen. Samalla piti antaa palautetta miten itse lähtisin viemään liikettä eteenpäin. Täytyy sanoa että tehtävä ei ollut mikään helppo. Minun lapullani luki kapulanpito.

Ensimmäinen koira jota seurasin, otti kapulan suuhunsa, mutta pudotti sen melkein saman tien. Ainut mitä minä siihen osasin kommentoida, oli että ohjaajan pitäisi palkata koira melkein heti kun se kapula on suussa, nyt moni palkkaus osui siihen että koira juuri tiputti sen kapulan.  Kouluttaja jatkoi siinä sitten että, jos koira noutaa sen kapulan, voisi olla hyvä treenata ensin sitä noutoa, ihan sen takia, kun siinä koira pitää sitä kapulaa myös suussa. Eli palkkaa koiran siinä kun se on tuomassa sitä kapulaa takaisin, vaikka se sitten pudottaisikin sen heti naksahduksen kuultuaan.

Toisena seurasin sitten Hessu-cockerin kapulanpitoa, missä ei oikeastaan ollut mitään ongelmaa. Huvitti kun ensimmäisellä kerralla Hessu läähätti suu auki ja ohjaaja sitten vaan pisti sen kapulan sinne suuhun. :D Seuraavalla kerralla Hessu sitten jopa avasi suunsa, eikä siinä edelleenkään ollut mitään ongelmaa.

Kolmas koira olikin sitten uusi tulokas, 8 kuukauden ikäinen mitteli, joka oli tullut tutustumaan ryhmäämme.  Heillä koira otti kapulan oikein innoissaan suuhun, mutta heti sen saatuaan kävi makuulle ja pureskeli sitä. Koiraa ei oltu opetettu menemään maahan kapulan kanssa, vaan se tarjosi itse. Ensimmäisenä puutuin pureskeluun, heillä oli käytössä pieni ohjatunnoudonkapula, mitä suosittelin vaihtamaan hieman isompaan. Lunalla ainakin loppui kapulan pureskelu, kun vaihdettiin tavalliseen keskikokoiseen noutokapulaan. Sitten tuohon maahan menoon, itse palkkaisin ennen kuin se kerkeää laskeutua makuulle. Yksi asia mikä tietysti saattoi vaikuttaa maahan menoon, oli että ohjaaja itse oli kyykyssä koiran edessä. Kouluttaja totesikin että kannattaa siirtyä seisomiseen, jos se koirakaan ei sitten laskeutuisi niin herkästi. Samalla heidän kannatti jo valita tekevätkö liikkeen koira edessä vai sivussa ja aloittaa harjoitteleminen sillä.

Seuraavaksi olikin sitten muiden vuoro, liikkeinä olivat seuruusta maahan ja seuruu, tulokkaalla oli merkinkierto, mutta sitä emme kerenneet ottamaan.

Lopuksi otimme vielä paikkamakuun ja Luna jälleen pysy nätisti aloillaan. Hieman häiriötä tuotti Hessu-cockeri vieressä, joka ei tällä kertaa malttanut makoilla, jolloin sen ohjaaja joutui monta kertaa palaamaan koiran luokse.

Välillä ihmettelen Lunan nenätyöskentelyä, neiti ei huomannut parin metrin päässä olevaa nukkuvaa sorsapariskuntaa, vaikka urossorsa jopa äänteli kuin mikäkin torvi. Vasta kun olimme päässeet sorsien ohi ja tuuli puhalsi takaa tuli sorsanhaju neidinkin nenään ja sitten se olisikin halunnt palata takaisin päin. :D 

Tokotunnin jälkeen pääsi Luna ja Hessu jälleen hieman rallattelemaan treenitilan takana olevaan pieneen peltometsikköön.  Kummatkin koirat katosivat tieltä pusikkoon nenänsä perässä ja itsellä kävi mielessä että onkohan kevään jäljestyskurssit jo alkaneet. Ainakin vahvimmat hajut tulivat samalta alueelta, missä me olimme viime keväänä jäljestämässä.

Tiistaina kävimme jälleen hierojalla. Edelliset jumit olivat hyvin auenneet, tosin uutta pientä jumia löytyi aivan selkärangan vierestä sekä toisen etujalan takaa. Hieroja tosin totesi, että eiköhän nekin tämän hieronnan jälkeen avaudu. Tällä kertaa Lunalla oli hieman enemmän ongelmia paikallapysymisessä, mutta häiriötäkin oli. Joku toinen koira poistui hieronnan alussa, ja neidin piti tälle sitten murista (olimme siis erillisessä pikkuhuoneessa, mutta äänet kuuluivat siihen hyvin). Puolessa välissä hierontaa tulikin sitten äänestä päätellen vanhempi rouva sisään, joka oli hieman närkästyneen oloinen siitä ettei hän ollut tiennyt tällaisesta paikasta. Hän sitten kyseli kaikenlaista, aloittaen trimmauksesta että osaavatko he trimmata 13-vuotiasta bichon frise:tä, sitten sopiiko hieronta 13-vuotiaalle bichon friseelle, joka tärisee koko ajan. Seuraavaksi se pohti että oliko heillä myytävänä luita jotka sopivat hänen bichonilleen. Siinä tuli sitten hieman pyöritettyä silmiä. 

Sovimme varaavani seuraavan ajan kolmen kuukauden päähän, jotta nähdään ovatko lihakset pysyneet kunnossa ja jos jumeja on taas tullut, pitää alkaa pohtia säännöllistä hierontaväliä. Luulen että neidillä kumminkin ne C:n lonkat ja yksi ykkösen polvi voi aiheuttaa normaalista poikkeavaa liikerataa, mikä edesauttaa jumien muodostumista. Hieroja sanoi myös että monet ahkerat harrastekoirat käyvät koirasta riippuen 1-4 kuukauden välein.

Hieronnan jälkeen otettiin rennosti.