lauantai 29. joulukuuta 2018

Joulun viettoa sekä joulutokot

Joulu on takanapäin ja tytöt ovat tainneet olla todella kilttejä, kun molemmille pukki toi kasan paketteja.  
Ennen aattoa, haimme Lolan pitkästä aikaa meille kyläilemään. Myönnettävä on, että hieman siinä pelotti kuinka Luna hyväksyy vanhemman neidin taas “laumaan”, varsinkin kun näiden kahden suhde ei koskaan ole ollut kovinkaan hyvä. Ja nyt on tullut pidempi tauko taas ettei Lola ole meillä ollut.  

Emme tehneet sitä perusvirhettä, että toimme Lolan suoraan meille, vaan äiti haki vanhemman neidin tädin luota ja lähti kävellen meille ja me menimme vastaan. Pörinöitähän siinä kohtaamisessa syntyi, varsinkin kun Lolalla on joko tullut muistinmenetys, tai sitten veteraani sairastaa dementiaa, eikä meinannut tajuta varoa Lunaa. Enhän minä päästänyt pörisevää neitiä vanhemman luo, mutta Lola oli tulossa ihan innoissaan muutamaankin otteeseen haistelemaan Lunaa. Kävelimme siitä kaupan kautta kotiin (Luna pääsi välillä hieman takaapäin haistelemaan Lolaa). Lenkillä jo todettiin, että hyvin näkee taas eron koiranhoidossa tädillä ja meillä, Luna ja Lara oli puettu Lolan kulkiessa nakuna – ja paleli.  

Kotona suihkuttelin molempiin spanieleihin Pet Remedyn valeriaanavalmistetta, minkä olen todennut Lunaa ainakin hieman rauhoittavan. Ensimmäinen ilta meni Lolalla sohvalla maatessa, mutta yllättäen seuraavana päivänä se käveli jo ihan itse. Toinen yllätys oli kun Lola ihan itse lähti sohvalta liikkeelle, käveli eteiseen ja Lunan ohi. Luna myös yllätti kun ei asiaan reagoinut. Tässä vaiheessa oikeasti epäilimme Lolalla tulleen dementian. Täyttäähän se jo 9 vuotta tammikuussa, eli ihan on mahdollista vai?  
Kävimme toisena päivänä myös metsälenkillä, nyt kaikki koirat puettuna takkeihin ja tossuihin. Lenkki sujui hyvin, Luna ja Lara juoksentelivat enemmän sinne tänne ja Lola kulki polulla perässä. Yllättäen perus hihnalenkeillä Lola ja Lara vetivät joukon kärjessä ja Luna tepsutteli nätisti minun vierellä. Veteraanikin löysi kaasun kun vaatetta oli tarpeeksi, ja oli ainoa koirista joka oikeasti pitää pukemisesta.  

Lara on joutunut elämään häpeäkaulurin kanssa joitakin päiviä. Pikkuneidin etutassussa on jostain tullut haava,
mikä aukesi vähän väliä. Joko sitä nuoltiin koko ajan, minkä takia tassu sidottiin. No Larasta olikin sitten kiva repiä sidos irti, niin sai sitten kaulurinkin päähän. 

Naurettiin kyllä että kauluri on Lunan, mutta hyvin mahtui myös Laran päähän. 
Aatoksi tosissaan mentiin tädin luokse, jossa huomasi että oli hyvä asia Lolan olla meille muutama päivä. Koirat oli paljon rennompia kuin normaalisti, meidän tullessa kylään. Viimeisillä kerroilla Lola liimautui sohvaan ja tuijotteli seinää Lunan vahtiessa sen jokaista henkäystä. Nyt Lola nukkui lattialla omalla pedillään ja uskalsi kävellä itse yläkertaan saunojien luokse vaikka Lunakin oli yläkerrassa.  
Jouluruokailu sujui rauhallisesti Lunan ja Laran vahtiessa pöydän alla ja Lolan maatessa pedillään, mikä oli siirretty pöydän viereen.  

Jouluateria. Luna odottaa lupaa, Lara kuolaa lautaselle ja Lola ei vaan ymmärrä.
Paketit avattiin hetki ruokailun jälkeen. Lolaa ei voinut vähempää kiinnostaa, vaan vanhin neiti veti sikeitä tyytyväisenä. Luna oli aivan täpinöissään ja kävikin noutamassa omat paketit vuorollaan ja repi niitä auki. Siinä piti vain vahtia ettei kaikki lahjat mennyt suihin. Lara ei puolestaan hirveästi tajunnut pakettien päälle, vaikka sen kanssa oli kuivaharjoteltu kotona pakettien avaamista. Paria pakettia pikkuneiti hieman repi kun olin ensin avannut niitä niin että tuoksut pääsivät paremmin esille.  


Pakettien aukomisessa tuli hieman kiire, kun meillä oli Lunan kanssa tokotreenit. Luit aivan oikein, jouluaattona menimme Lunan kanssa treenaamaan. Kouluttaja oli edellisellä tunnilla sanonut, että hän on paikalla jos joku haluaa tulla, joten me sitten Lunan kanssa mentiin. Ainoana meidän ryhmästä, joten saatiin oikein privatunti 


Lähdin mukamas hyvissä ajoin, mutta jouduin heittämään serkun vielä toiselle puolelle Vantaata, joten myöhässähän me oltiin. Laitoin kouluttajalle viestiä ennen motarille nousua, että tulossa olen.   
Halusin että kävisimme läpi hieman Lunan vinkumista. Itse olen kokenut sen niin, että Luna ei jaksa odottaa, koska pahin vinkuminen tulee usein perusasennossa kun odotamme seuraavan liikkeen alkamista. Kun liike alkaa neiti hiljenee. Todella harvoin ääntelyä tulee itse liikkeessä, jos tulee, pistäisin sen pikemminkin liian korkean vireen piikkiin.  Kouluttaja sanoi, että jos kyse on siitä ettei Lunalla ole “tehtävää” odotellessa ja sen takia vinkuu, kannattaa opettaa neiti pitämään sitä sivulla oloa tehtävänä. Eli keksii jonkin uuden käskyn sivulla olo-tehtävälle ja aloittaa sen treenaamisen aivan alusta. Eli ensin ihan parin sekunnin odotuksia ja siitä hiljalleen aikaa nostaen. Jos pääsisi jonnekin noin 1-2 minuutiin, niin ei pitäisi olla enää tätä ongelmaa kokeessa, jossa odotusaika yleensä on hieman lyhyempi. Toinen vinkki oli ottaa jotain pientä asennonvaihtoa siinä odotellessa. Eli en vain istuttaisi Lunaa vaan välillä käskisin sen maahan tai seisomaan. 

Totesin siinä kyllä, että ollaan kahdesta asti oltu liikkeellä (treenit alkoivat klo 20), että voi olla ettei vinkunaa tule tällä kertaa, jos Luna on tarpeeksi väsynyt. Turhaan pelkäsin, hienosti neiti näytti meidän ongelman. 
Otimme siis koemaisen treenin. Muutamia liikkeitä putkeen ja pelkästään sosiaalinen palkka välissä. Kouluttaja käski panostamaan sosiaaliseen palkkaan kunnolla.  

Aloitin kuten normaalistikin kokeessa, eli pari kertaa tein joitain pieniä liikkeitä kehän laidalla, näytin Lunalle palkan ja menimme kentälle. 

Otimme ensin seuraamista, jossa Luna edisti jonkin verran. Pieni haukahdus kuului toisessa parin askeleen peruutuksessa. Muuten oli ihan siedettävä suoritus.  

Toisena otettiin jäävät istu – seiso. Nämä sujuivat myös ihan hyvin, tosin jäin varmistelemaan istumisen katsomalla taaksepäin.  

Sitten otettiin luoksetulo, tässä alussa kuului jo pientä ininää. Itse liike sujui kumminkin hyvin.  
Ohjatussa noudossa sitten oli jo selvää vinkumista. Liike taas suoritettiin ihan hyvin.  
Kaukokäskyissä puolestaan ensimmäisessä seisomisessa Luna otti pari pientä askelta eteenpäin. Myös yksi ininä kuului vaihtoa tehdessä.  

Lopuksi menimme vielä seuraavalle lähtöpaikalle. Tässä vaiheessa alkoi vinkuminen taas koventua ja Luna itse tarjosi maahanmenoa pariinkin otteeseen. (Tässä vaiheessa kouluttaja totesi että ei ehkä ottaisikaan Lunalle asennonvaihtoja ajankuluksi odottamiseen). Lopulta sain Lunan istumaan paikoillaan, tässä vaiheessa neiti taas hiljeni, ja hetken hiljaisuuden jälkeen pääsin ruoalla palkkaamaan tytön.  

Grillimakkaraa tarjolla. 

Kouluttaja siinä hetken aikaa pohti, kunnes sanoi, että hän ei usko ongelman olevan se odottaminen. Tai ainakaan kokonaan. Hän totesi että voi olla että hän ei vaan pääse sen asian yli että Luna on cockerspanieli ja ahne, mikä rodulla tuo ongelmia palkkaamattomuuden kanssa. Eli lisää palkkaamattomuustreeniä. Tiesin sen tietenkin itsekin, että sitäkin treeniä tarvitaan vielä. Mutta en allekirjoita ihan kokonaan piippaamisongelman johtuvan vain palkattomuudesta. Koska Luna on myös näyttänyt usein tekevän koko voittajaluokan hyvin palkatta.  

Sanoin myös ettei meillä tosissaan alo- ja avo-luokissa ollut tätä ongelmaa, jolloin kouluttaja totesi että siinä todennäköisesti on kyseessä aika. Alokasluokka esimerkiksi on aika hujauksessa ohi verrattuna voittajaluokkaan. Luna olisi oppinut hyvin suunnilleen sen tietyn keston, mitä alo- ja avo-luokat tarvitsevat, jonka jälkeen alkaa hermot mennä ja piippaus alkaa. Mutta ratkaisu olisi vaan aloittaa palkkaamattomuus aivan alusta. Eli ensin ihan pari kolme liikettä palkatta, siitä hiljalleen ylöspäin ja muistaen välillä yllätyspalkka jo vaikka yhden liikkeen jälkeen. Kouluttaja myös suositteli tekemään joka treeneissä palkattomankin osuuden, mieluiten heti treenin alkuun.  

Toinen mistä tuli noottia oli minun tapani näyttää palkka. Eli olen näyttänyt neidille ennen kehään menoa tyylillä “katso mikä herkkupalkka minulla on”, mikä kouluttajan mielestä on vain ilkeetä koiralle. Näyttää palkka ja sitten laittaa sen pois. Tämä on alusta asti ollut minulla tapana saada Luna tekemään töitä, kun neiti tietää että minulla on superhyvää palkkaa taskussa, on se yleensä tehnyt innokkaammin töitä. Varsinkin alokasluokassa en tiennyt parempaakaan tapaa saada Luna kiinnostumaan paremmin minusta kuin maassa olevista hajuista. Nykyään se ei ehkä olisi ihan niin tarpeellista.  

Kouluttaja myös kehui, että vaikka piippausta tuli, niin Luna teki kyllä hyvin lähes kaikki liikkeet. Eli osaamisessa ei tosissaan ole nyt ongelma.  

Tämän jälkeen lähdettiin takaisin tädille vielä hetkeksi aikaa. 

Kävimme vaunulla välipäivinä putsaamassa teltan lumesta ja samalla kävelimme toiselle rannalle. 
Kävimme myöhemmin uudelleen hallilla ja tein ohjeiden mukaan, eli en näyttänyt loppupalkkaa ennen kehään menoa. Otin pari liikettä ensin kehän reunalla, jonka jälkeen lähdin kehään. Voin näin yleisesti sanoa että meidän suoritusta hankaloitti se, että kenttä oli oikeasti miinoitettu herkkupaloilla. Jo parin metrin matkalla ruudun lähetyspaikalle, neiti nappasi ainakin viisi namia suuhunsa ja minä poimin vielä kaksi lisää. Ja aina liikkeiden välissä neiti putsasi mattoa ja jouduin useaan otteeseen kutsumaan sen takaisin. 

Ruutu 

Luna bongasi ruudun hienosti ja lähti sinne tasaista hidasta laukkaa. Ainut että neiti bongasi myös namin juuri ruudun edessä ja pysähtyi tietenkin syömään sen. Toisella ruutukäskyllä mentiin ruutuun ja nätisti maate. Tosin siinäkin löytyi nami. Loppu liike meni ihan ok.  

Jäävissä otin seiso-istu. Seisominen sujui ihan ok, mutta istumisessa Luna jäi seisomaan. Ajattelin ensin että en puutu nyt väärään asentoon, kun tarkoitus on tehdä koemainen suoritus. Mutta käännyttyäni huomasin Lunan lähteneen liikkeelle ja napsien lisää löytämiään nameja maasta, joten ärähdin tästä aika kovaa. Otin sitten tämän viimeisen istumisen uudelleen ja Lunahan seisoi jälleen, mutta nyt pysyi paikallaan. 
Metallinoudossa osui esteeseen hypätessään sen yli, muuten sujui hyvin.  

Luoksetulossa stoppi valui pitkälle. Neiti oikeastaan pysähtyi vasta kolmen metrin päässä minusta.  
Seuraamisessa kaikki peruutukset oli paljon tavallista vinompia, Luna oikeastaan kääntyi poikittain liikkui sivuaskelilla. Myös tässä Luna napsi matkalta nameja maasta. 

Tässä video meidän edellisistä treeneistä (eli ei nyt nämä mistä puhun vaan treenit ennen niitä) jossa myös tein kahdessa osassa palkattomasti. Lara kiljuu taustalla.




Nyt näin flunssassa tätä kirjoittaessani en muista teinkö ohjatun noudon vielä tähän putkeen vai otinko sen vasta myöhemmin. Mutta lopulta annoin Lunalle superpalkan (=pieni märkäruokapurkki) taskusta.  
Minun pitää varmaan hankkia joku pahuksen imuri (minkä nimi ei ole Luna), jolla vedän kentän läpi kertaalleen. Kentällä on herkkuja ollut viime aikoina ihan sikana, ja neitihän on tietenkin oppinut että siellä niitä herkkuja riittää, joten niitä kannattaa etsiä. En tiedä vaikuttiko nyt vielä se, että en houkutellut erikseen superpalkalla, joten Luna koki jälleen hyödyllisemmäksi etsiä niitä maa-nameja. Ärsyttää, kun tämä oli meillä pitkään ongelmana, minkä takia kartoin hallikokeita. Nyt näyttää tulleen taas ongelmalistalle, että näinköhän viitsin tuota ilmoittaa mihinkään sisäkokeeseen seuraavanakaan vuonna. 

Positiivista oli se, että Luna oli hiljaa. Yksi ainoa pieni piippaus tuli jonkun liikkeen alussa, mutta mitään muuta ääntä ei tullut.  Ehkä se vielä tästä.

Luna.exe lakkasi toimimasta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti