Luna konkarina ja Bemmin mätsäridebyytti

Lupauduttiin lähtemään Bemmin perheen kanssa mätsäriin kun pojulla tulee rokotusten varoaika täyteen ja mätsäri sattuisi sopivalle etäisyydelle. Tämmöinen sitten löytyi Karkkilasta 10.7. jossa tapahtuman tuotot menivät Saara Auvisen avustajakoiraoppilas Uunon tukemiseen. 

Hieman meille tuli kiire lähtö, kun olin aamun töissä. Klo 16.30  lähdin töistä, 16.50 kotona, 17.00 pakattiin laukut ja lähdettiin ajelemaan kohti Karkkilaa. Paikalla oltiin suunnilleen 18.10 kun kehät alkoivat klo 18.30. En tiedä oliko mätsäriä mainostettu jotenkin tavallista enemmän tai tekikö hyväntekeväisyys kohde sen että ihmisiä riitti. Meillä on sentään reilu 40 mätsäriä takana, enkä muista missään muualla ilmottautumisjonon olleen useita kymmeniä metrejä pitkä. Ja olimme sentään Karkkilassa eikä missään Helsingissä missä osallistujia voisi olettaa olevankin enemmän. Eli jouduttiin jonottaa tovi ja siinä mietin että näinköhän me näillä osallistujamäärillä ollaan paikalla vielä puolilta öin. 

Yllätys olikin melkoinen kun ilmoittautuessa sekä Bemmi että Luna saivat numeron 27, toinen tietysti pennuissa ja toinen pienissä aikuisissa. Olin odottanut kummallekin pikemminkin numeroa 50+. 

Pennut olivat kaikki samassa kehässä ja ne aloitettiin hyvin ajallaan, leiriydyttiin ensin tämän kehän viereen kun Lunan kehässä aloitti veteraanit ensimmäisenä. Tuomarina pennuilla oli Susanna Gustaffson Lohjan Koirakeskukselta. Onneksi tuomarointi tapahtui melko sutjakkaasti koska koiria riitti.

Systeri esitti Bemmin, koska pojun omistajilla ei ollut mitään tietämystä mitä pitää tehdä. Ajatus oli että näytetään miten suunnilleen pitäisi mennä ja seuraavalla kerralla Bemmin perheen tyttö voisi mennä kehään jos vaan haluaisi. Bemmillähän ei ole ikää kuin vasta 5 kuukautta, joten mitään huippusuoritusta ei odotettukaan vaan pikemmin alkuhan menee koko tilanteeseen totuttautumisella. Yllättävän rauhallisesti poika siinä alussa olikin, ei yrittänyt vetää jokaisen koiran luokse ja välillä suostui jopa makaamaan paikallaan. Tosin sitten kun Bemmi päätti lähteäkin toisen luokse niin systeri kirosi sen voimia. 

Lopulta systeri pääsi Bemmin kanssa kehään. Sanotaanko näin että meni Bemmillä paljon paremmin kuin mitä Lunalla meni tuon ikäisenä, neitihän juoksuosuudet veti kahdella jalalla loikkien ja pöydältä pyrittiin pois kaikin mahdolisin keinoin. Bemmi seisoi yllättävän hyvin paikallaan (mitä nyt ei aina ihan siinä asennossa missä olisi toivonut) ja liike oli hyvää siltä osin kun poju suostui liikkumaan. Ensimmäisessä kehässä Bemmi sai jonkun hajun kehänlaidalta ja olisi halunnut sinne, kun systeri ei päästänyt päätti poju istahtaa paikoilleen eikä suostunut liikkumaan. Siinä sitten meni hetki että Bemmi suostui nostamaan takalistonsa ylös. Kehässä myös toinen koira kiinnosti enemmän ja tämän tullessa näköpiiriin veti nuori herra tätä toista koiraa kohti. 

Ei siis ollut sinällään ihme että Bemmi sai ensimmäisestä kehästään sinisen nauhan. Pennut saatiin loppuun ja värikehät alkamaan. Iso kasa pentuja änkesi pienehköön kehään ja koiria liikutettiin yhdessä. Olin tässä vaiheessa seuraamassa missä mentiin pienten aikuisten kehässä joten en itse kehää nähnyt, mutta systeri valitti kehän jälkeen että heidän takanaan juossut koira oli koko ajan Bemmin ihossa kiinni ja oli takiaisena jatkanut vaikka tuomari oli yleisesti maininnut että muille on annettava tilaa juosta. Eikä poika sitten tietysti voinut keskittyä kun takana oli mahdollinen leikkikaveri. Tuomari oli lopulta sanonut systerille että juoksuttaa Bemmia vielä pätkän jotta saa hyvän suorituksen ja sitten siirtyvät pois kehästä. Eli ei sijoitusta pojulle näin ensimmäisellä kerralla.

 Siirryttiin Lunan kehän luokse, jossa oli vielä muutama pari ennen meitä. Ei siis tarvinnut odotella kauaa. Tuomarina tässä kehässä oli Mai Puttonen. Olen yrittänyt saada Lunaa ravaamaan vauhdikkaammin ja tämä sujuu jo hyvin kehän ulkopuolella, mutta kun ollaan kehässä niin jotenkin vain kummankin keskittyminen herpaantuu ja jos yritän neitiä hoputella niin hän päättää nostaa laukan Menimme siis tavallista tahtia. Luna alkaa hiljalleen jäämään jo itsenäisesti hyvään seisoma-asentoon pysähtyessä, edelleenkin joudun sitä hieman korjaamaan, mutta jos sanotaan että alkuaikoina korjasin molempia takatassuja reilun kymmenen senttiä niin nyt siirrän sentin tai kaksi. Ja yleensä riittää toisen tassun siirto. Luna sai ensimmäisestä kehästä punaisen nauhan ja se mukana siirryimme sivuun. Meidän jälkeen ei ollutkaan enää kuin yksi pari joten aika piakkoin palasimme värikehiin.

Katsokaa Lunalla on häntä ylhäällä vaikka tuomari on katsomassa! En noteerannut tätä itse kehässä ollessa, mutta tästä näkee kuinka ollaan edetty, ensin Luna rimpuili aina pöydältä pois tuomarin lähestyessä, siitä sitten seuraavana suostuttiin pysymään paikallaan mutta häntä oli koipien välissä ja nyt ollaan tässä. <3

Punaisissa oli myös toinen cockeri. Juoksuosuuden jälkeen tuomari valikoi jatkoon menijät ja kun tämä toinen cockeri valittiin kerkesin jo ajatella että se oli siinä. Jälleen sain todeta että yhden cockerin sijoittuminen ei aina estä toisen sijoittumista ja näin ollen myös Luna valittiin jatkoon. Me neljä siinä ensin taas seisotettiin, sitten juostiin ja seisotettiin vielä hieman lisää. Lopulta tuomari teki päätöksen ja sijoitti Lunan neljänneksi (toinen cockeri oli 2.)

Ei siis turhaan ajeltu tuntia (tai kahta jos paluumatka lasketaan) pitkän työpäivän jälkeen. Luna sai ruusukkeen sekä kolme pussia herkkuja (2pss Oscarin kuivaherkkuja 1pss Hauhau täyslihaherkkuja). Tämän postaukset kuvat ovat Bemmin omistajan käsialaa.

-

Kun lisäisin tulosta tuonne mätsäri-tuloksiin naureskelin kun tämän vuoden kisoissa Luna on joka kerta saanut punaisen nauhan (*koputtaa puuta* ensi kerralla saadaan kumminkin sininen). Sijoituttu nyt ei olla joka kerta, mutta lähes aina ollaan pudottu melkein viimeisenä tai toiseksi viimeisenä ennen sijoittujia. Alkaa tää kisoissa juokseminen tuottaa tulosta näköjään muutenkin. :)

-

Tokosta sen verran että tässä edelleen hiljalleen treenataan voittajan liikkeitä. Luoksetulon stoppi alkaa hiljalleen hahmottumaan (kun aloitettiin harjoittelu Luna juoksi sen 5 metriä eteenpäin ennen pysähdystä, jos edes pysähty kovasta vauhdista, nyt pysähdys tulee 0,5-1,5 Lunan mitan jälkeen.)

Myös metallikapulan nouto on isomman treenin alla, Lunan mielestä sen kanssa on vaan niin inhottava hypätä. Pitää varmaan vaan saada rutiinia tähän että neiti oppisi ottamaan kapulan tukevasti suuhunsa, nyt se jää hieman niin ja näin niin sehän sitten kolisee hampaissa.

Uutta treenipaikkaa en ole meille edelleenkään löytänyt vaikka olen käynyt läpi aikalailla kaikkien lähikuntien yhdistykset ja koirakoulut. Tuusulassa ja Järvenpäässä löytyy kyllä yhdistyksiä joissa on VOI/EVL luokan ryhmät, mutta ne ei ole ohjattuja. Minä haluaisin ohjattuun ryhmään jo ihan sen takia että saan edes jonkin verran yksilöllistä neuvontaa meidän ongelmakohtiin. Omatoimitreeneissä kukin yleensä keskittyy tietysti siihen omaan treenaamiseen. Plus näissä ei ole mitään hallia eli treenit on ulkona oli sää kuinka märkä/kylmä tahansa.

Keravallahan on oma yhdistys "Keravan koiraharrastajat" mutta mitä tässä olen viimeiset kolme vuotta heitä seurannut niin koulutustoiminta on aika mitätöntä. Koko tänä keväänä ollut 3 kokonaista kurssia, yksi BH-kurssi, yksi hakukurssi ja yksi tokokurssi jos se koskaan toteutui kun siitä ei ole sivulla mainintaa.

Ei tässä taida olla kohta paljoa vaihtoehtoja kuin liittyä Hakunilan seudun koiraharrastajiin (HSKH) ja toivoa että mahdumme seuraavaan alkavaan Voi-ryhmään mukaan.

Tuusula KR 1.7.2017

Systeri halusi viedä Lunan vuorostaan kehään eikä minulla ollut sitä mitään vastaan kunhan hän puolestaan maksaa näyttelymaksun. Tyttö siis ilmoitettiin Tuusulan kaikkien rotujen näyttelyyn. Trimmasin Lunan edellisenä iltana töiden jälkeen, aloittaen ensin pään nyppimisellä, siitä sitten pesulle, jonka jälkeen turkin selvitys ja luonnollinen kuivaus ennen kuin päästiin trimmipöydälle. Aikaa meni jälleen koko hommaan sellainen reilu nelisen tuntia - Luna pääsi trimmipöydältä alas puoli kahdentoista maissa keskiyöllä. Systeri oli sen ajan ollut viettämässä tyttöjen iltaa pikkuserkun luona ja meidän piti sitten lähteä vielä häntä vastaan.

Tuusulaan oli ilmoitettu 23 cockerspanielia, tuomarina oli Tarja Hovila. Kello yhdeksän oli laitettu alkavaksi englanninsprinkut (23kpl) sekä fieldinspanielit (2kpl) ja cockerit olivat näiden jälkeen, joten ajattelimme että jos olisimme puoli kymmenen maissa paikalla meillä olisi hyvin aikaa ennen oman kehän alkua vaikka tuomari olisi nopea. No, tuomari oli kaikkea muuta kuin nopea. Hieman ennen kahtatoista pääsi ensimmäiset cockerit kehään. Onneksi ilma ei nyt ollut mikään ihan jäätävä, lämpötila oli kyllä n. +16 astetta, mutta pääasiassa oli pilvistä ja tuuli.

Kun systeri esitti Lunan niin minä sain sitten otettua kuvia. Kuvasin kaikki cockerit mutta tähän nyt en tietysti laita kun vaan ne missä neiti esiintyy.

Kuka takamuksensa nostaa se paikkansa menettää! - Luna

Noi naapurin namit voisi maistua mullekin... - Luna

Tällä kertaa arvostelu oli mukavan pituinen:

"Feminiininen narttu, erittäin hyvää tyyppiä. Hyvät mittasuhteet. Feminiininen, meko hyvän mallinen pää. Ilme saisi olla luottavaisempi. Hyvä kaula ja ylälinja. Tiivis selkä. Ahdas edestä. Toivoisin enempi runkoa ja eturintaa. Hieman niukan etukulmaukset, sopivasti kulmautunut takaa. Erinomainen turkinlaatu. Hieman korkea häntä. Liikkeet saisivat olla tehokkaammat."

AVO-EH

Tämä on minusta jo aika Lunamainen arvostelu. Neljästä avoimen luokan koirasta Luna oli jälleen viimeinen, luulen että tuo pystyhäntä on sen verran silmiin pistävä "virhe" että kahdesta EH koirasta se toinen näyttää ulkoisesti paremmalle.

Nyt ei olla enempää näyttelyitä katsottu ja myönnettävä on että näiden EH:iden takia hieman mietityttää kannattaako sitä hirveästi katsoakaan vai pitäisikö tyytyä mätsäreihin jo reilusti halvemman hinnan takia (...ja Lunallakin olisi paljon parempi mahdollisuus sijoittua...) Jos nyt johonkin lähelle tulee jotain kivoja näyttelyitä niin kai sitä silloin tällöin kehässä käydä kiertämässä. 

"Ilme saisi olla luottavaisempi" :DD

Lomakuvia

Niin on minun ensimmäinen osa kesälomasta ohi. Luna on saanut loman aikana uida ja juosta vaunulla sekä kerjätä grillillä kunnolla vaikka välillä ollaankin kyyhetty sisällä sataessa kaatamalla. Vaunualue jostain syystä tuo Lunalla sen huonommat puolet paremmin esiin, esimerkiksi neiti omii alueet helpommin itselleen eikä sitten haluaisi muita (ihmisiä tai koiria) sinne. Alkuun tämä oli pahimmillaan grillillä kun jokainen grillille tulija piti murista. Kun tulija pääsi istumaan asti niin Luna ei enää välittänyt ollenkaan. Onneksi tämä lähti taas helpttamaan kun grillillä istuttiin useampana iltana, loppupäivinä neiti ei joko välittänyt tulijoista tai kävi vilkaisemassa onko heillä ruokaa mukana. :D 

Koirat olivatkin sitten isompi ongelma. Neiti ei välittänyt muista koirista ollenkaan ja ne saivatkin kunnon irvistyksen tullessaan liian lähelle. Lunalla ei ole ongelmaa olla muiden koirien lähellä jos ne ovat nätisti ja rauhassa ja ymmärtävät neidin viestit, mutta useinmiten näin ei ollut. Tämä on asia mikä minua on jo mietityttänyt jonkun aikaa, miksi niin useat koirat eivät puhu "koiraa"? Luna ihan selkeästi viestittää ensin pienellä murinalla ettei halua tulijaa lähemmäs ja jos vieras koira silti lähestyy, muuttuu murina irvistykseksi ja siitä huolimatta monet koirat ovat tulossa innoissaan Lunan luokse! Tiedän että on koiria jotka hyvin ymmärtävät nämä viestit niin pennuissa kuin aikuisissa ja sellaisten kanssa neidillä ei ole yleensä mitään ongelmaa, niin miten on silti niin paljon koiria jotka ei tätä ymmärrä. Yksi näistä on kultanennoutajapentu Bemmi josta täällä laitoin kuvia jo aikaisemmin, se ei sitten yhtään ymmärrä Lunan murinaa vaan on sitä mieltä että neiti haluaa leikkiä. Jos Bemmi oli rauhassa eikä pyrkinyt neidin luokse niin ongelmaa ei ollut, molemmat pystyivät oleskelemaan toistensa lähettyvillä ihan nätisti. Kun Bemmi makoili niin Luna tuli varovaisesti jopa haistelemaan. 

Meidän vaunualueella on kumminkin paljon koiria ja näistä ei kovinkaan moni puhu koiraa. Pakko vielä mainita että meillä on yksi vaunuilija joilla on useampi koira ja tämä tuli kolmen koiransa kanssa grillille. Eikä siinä mitään, kyllä grillille voi tulla vaikka Luna sen omiikin, mutta olisin kyllä toivonut että hän olisi pitänyt koiransa kiinni. Ne ovat kyllä ihan kilttejä koiria, mutta olisi ollut paljo helpompi kun minun ei olisi tarvinnut vahtia ettei ne tule Lunan luokse ja samalla yrittää rauhoittaa Lunaa joka irvisti heti kun joku koirista käveli kohti. Omistaja vaan totesi että "sen pitää tottua", joo, mutta se totuttelu olisi paljon helpompaa kun minun ja Lunan ei tarvitsisi pelätä että hänen koiransa oikeasti tulevat neidin iholle. Siinä tosin mielessäni mietin että jos joku kolmesta nyt minun vahtimisesta huolimatta joutuu Lunan puruetäisyydelle (neiti oli siis tässä vaiheessa jo sylissä kun sen pitäminen maassa ei vahtimisen kannalta onnistunut) niin siinähän kustansaa koiransa lääkärireissun kun niitä vapaana piti.

Tokoa ollaan lomalla treenattu hiukan. Kaukokäskyjen paikalla pysymistä tosin melkein päivittäin. Lähes aina ruokaa saadessaan tarjoan osan nappuloista tehden asennonvaihtoja ja täytyy myöntää että nehän lähtevät hiljalleen sujumaan. Aloitin käyttämällä Ikean lastenruokakippoja takatassujen alla targettina. Luna kyllä käyttää takajalkojaan todella hienosti, mutta ongelma on että neiti steppaa niitten kippojen kohdalla joten on todella hankala pysäyttää se siihen että ne molemmat takajalat ovat niillä kipoilla. Plus se steppaamalla saa kipot liikkeelle jolloin ne ovat joko liian lähellä tai kaukana toisistaan. S-M vaihto on nyt viime päivinä lähtenyt sujumaan paremmin ja paremmin, tai siis pääasiassa Luna useimmiten tekee hissilaskeutumisen vaikka minä olisin kauempana. S-I vaihto sitten tuo hankaluutta, neiti useimmiten liikuttaa sekä etujalkoja taaksepäin että takajalkoja vähän eteenpäin. Pitää siis vaan tehdä toistoja lisää.

Tokon suhteen meillä on syksy hieman auki, nimittäin emme jatka enää Koirakeitaan säännöllisessä ryhmässä ensi syksynä. Ja pois jääminen ei ole meistä kiinni vaan siirryttyämme voittajaluokkaan tuli tasoero liian isoksi kun muut ryhmäläiset eivät olleet korkanneet edes alokasluokkaa. Koirakeitaalta olivat sitä mieltä että menee liian vaikeaksi kouluttajalle suunnitella tunnit minulle ja muille. Sinällään ihan ymmärrettävää, mutta nyt sitten joudun etsimään uuden treenipaikan ja niitä ei jostain syystä täältä hirveästi löydy.

Rally-Toko on tainnut syrjäyttää perus-tokon monessa paikassa. Plus ensinnäkin minä mieluiten treenaisin sisätiloissa, ettei treenejä jäisi pakkasten takia väliin ja pakkasella muutenkin on hankalampi treenata kun omat sormet jäätyy kun yrittää palkata koiraa. Toisena haluaisin treenipaikan olevan korkeitaan n. 30 minuutin ajomatkan päässä. Ja kolmantena siellä tietysti pitäisi olla Voi-luokan treeniryhmä.

Ainut paikka tietääkseni joka täyttää ehdot on Hakunilan seudun koiraharrastajat. Siellä kyllä olisi ryhmä (ainakin mitä joskus aikoinaan katselin) mutta siellä taisi olla kokeet ryhmään pääsyyn (vai oliko että aktiivisyys yhdistyksessä ratkaisee kurssipaikan). Ei innostaisi maksaa jäsenmaksua ja joutua talkootöihin vain todetakseni etten pääse kurssille. Onneksi tässä nyt on vielä aikaa, josko minä jonkun ohjatun treenipaikan jostain löytäsin (vinkatakin saa jos tietää jonkun).

Loppuun muutama tokovideo vielä, pahoittelen tunnari-videon laatua. Minulla on näköjään puhelimen kamera sanomassa sopimusta irti ja se tekee koko ajan tarkentaa-ei tarkenna-tarkentaa häiriötä.

Etelä-Suomen ensimmäinen Nose Work –koe

Koe oli samalla Suomen neljäs virallinen NW koe. Koepaikkana toimi ShowHau Center. Koiria tähän oli ilmoitettu 40 kappaletta ja meidät oli jaettu kahteen ryhmään 20 aamulla ja 20 iltapäivällä. Ryhmät oli jaettu niin että lähellä asuvat olivat pääasiassa aamuryhmässä ja he jotka tulivat kauempaa sitten iltapäivällä, koska aamuryhmäläisillä tuli aikataulun mukaan pitkä tauko. Aamuryhmän oli tarkoitus loppua ennen kello 13 ja palkintojenjako olisi vasta iltapäiväryhmän jälkeen klo 17 eteenpäin. Eli tällä välillä sai sitten mennä vaikka kotiin odottelemaan. Nämä ryhmät olivat vielä jaettu A ja B ryhmiin, joista toiset aloittivat sisäetsinnöillä ja toiset ulkoetsinnöillä.

Me kuuluimme aamuryhmän B-porukkaan. Aamuryhmällä ilmoittautuminen alkoi klo 7.30 ja alkupuheet klo 8.00. Oli siis aikainen herätys sunnuntaiaamuna, onneksi ajomatka ei ollut hirveän pitkä. Olimme paikalla arviolta 7.45 ja systeri lähti lenkittämään Lunaa kun minä menin papereiden kanssa sisälle ilmoittautumaan. Ilmoittautuessa tosin piti ollakin Luna mukana sirun tarkistusta varten, mutta juuri kun olin soittamassa systerille tuli tämä tarkastaja paikalle joka sanoi että ei tarvitse kun heidän laitteensa ei toimi.

Jätin kilpailukirjan sinne ja otin numeroni (olimme numerolla 15) ja sitten mentiin hetkeksi autolle vielä odottamaan. Ilma oli onneksi pilvinen ja tuuli sen verran että koirat uskalsi jättää autoon odottelemaan kun menimme alkuinfoon. Infossa selitettiin nopeasti kokeen kulku ja todettiin että ulkoetsinnät alkavat todennäköisesti myöhässä kun autoja ei saada koealueelle lukitun portin takia. He myös pahoittelivat etukäteen että koska tämä on vasta neljäs järjestetty koe Suomessa niin jotain yllättäviä tapahtumia voi tulla. Kävimme kilpailualueet läpi (sisällä laatikko- ja sisätilaetsintä) sekä ulkona vain ulkotilaetsintä koska autot odottivat portin takana. Siinä myös kerrottiin mikä oli sillä alueella käytettävissä oleva maksimiaika. Tässä infossa menikin aikaa yli 45 minuuttia. 

Sitten lopulta koe lähti käyntiin. Meille oli perustettu WhatsApp-ryhmä, johon aina päivitettiin tilannetta että mikä koirakko oli missäkin. Sisätilaetsinnät lähtivät nopeasti käytiin, mutta ulkoetsinnöistä ei tullut mitään päivitystä. Näin autosta että koealueelle liikkui pari autoa joten totesin heidän varmaan viimein saaneen portin auki. Siinä sitten tuomari päätti että rakentavat ajoneuvoetsintäalueen myös valmiiksi. WhatsAppiin tulikin lopulta ilmoitus että nollakoira käy vielä tsekkaamassa ajoneuvoetsintäalueen ja haju vaihdetaan, tämän jälkeen piti vielä odottaa 15 minuuttia eli ulkoetsintä pääsi käyntiin vasta kello 10.

Ja aikaa kului, sisäetsinnät olivat A-ryhmältä nopeasti ohi, mutta ulkoetsinnöissä kesti. Tunnissa kerkesi 3-4 koiraa käymään hajua etsimässä riippuen hieman koirakoiden nopeudesta. Hitaimmillaan joillakin meni 15-20 minuuttia alueella, ja haju kun vaihdettiin kerran tunnissa ja joka kerta joutui odottelemaan vaihdon jälkeen 15 minuuttia ennen koiran pääsyä alueelle.  Kävimme sisällä harjoitusalueella kun meillä oli vielä yksi koirakko ennen meitä. Mieltä ei kovin paljoa kohottanut huomata että Luna ei meinannut löytää tiskin alareunaan piilotettua hajua vaan lähti lopulta arvailemaan tyhjää. Toisella yrityksellä haju lopulta löytyi.

Meidän vuoro koitti lopulta n. klo 11.30 - 3,5 tunnin odottelun jälkeen.

Ulkotilaetsintä – maksimiaika 4min 30sek

Alue oli melko iso ja sinne oli ripoteltu imuria, pesukonetta, puulavoja, puutarhatottua… Tuomarin luvalla lähdin Lunan kanssa etsimään. Luna etsi todella nätisti, se haisteli tarkkaan tavaroita yksi kerrallaan. Mutta vaikka kuinka kävimme tavaroita läpi niin hajua ei löytynyt. Kärryjen kohdalla Luna oli haistellut paljon tarkemmin ja minä jo ajattelin hajun olevan siinä mutta neiti ei vaan vaihteeksi sitä merkannut, joten kuljimme kyseisten kärryjen ohi muutamaan kertaan, mutta edelleenkään Luna ei mennyt maate. Jatkoimme vielä matkaa ja juuri kun olin jo mielessäni ajatellut että meiltä loppuu aika, teki Luna yllättäen äkkikäännöksen ja alkoi haistella rajanauhaa paikallaan pitävää pyörätelinettä tarkasti. Häntä lähti heilumaan kovemmin ja neiti pisti maate.

Nostin käden ylös ja sanoin ”täällä”. Tuomari nyökkäsi löydön oikeaksi. Sain pienen huomautuksen kun minun piti sanoa ”löytö” eikä ”täällä” mutta siinä kun jännitti niin enhän minä sitä muistanut.

Kulunut aika: 3min 49sek

Pisteet 25/25
Virhepisteet: 0

Tuomarin arvostelu:

Nice detailed search. Very happy dog and handler. Remember to allow the dog to search outside are to sweep for scent. Fantastic indication.

Ajoneuvoetsintä – maksimiaika 2min 30sek

Tällä alueella oli 2 autoa sekä 1 mikälie.

Pohdin siinä järjestystä missä kävisin ajoneuvot läpi, aloitanko oikealta vaiko vasemmalta. Kun annoin Lunalle luvan, se lähtikin vetämään kohti keskimmäistä autoa joten aloitettiin siitä. Neiti tutki taas todella nätisti kun kierrettiin auto. Tämä ensimmäinen ajoneuvo ei tuonut mitään isoja reagointeja vaikka yhtä pölykapselia haisteltiin tarkemmin. Siirryimme seuraavalle autolle, jossa Luna alkoi heti haistella etuovea tarkemmin. Neiti heilutti häntäänsä siinä hieman tiheämmin ja minä jo ajattelin että haju on siinä, mutta sitten tyttö vain vilkaisi minua ja jatkoi tutkimista. Jatkoimme eteenpäin autoa sen toiselle puolelle ja taas neiti jäi haistelemaan enemmän etuoven rakoa.

Palasimme takaisin auton toiselle puolelle ja Luna meni taas etuoven raon kohdalle ja tällä kertaa laittoi maate. Nostin käteni ja sanoin ”Tääl-löytö!”

Tuomari näytti kohdan oikeaksi ja sain palkata Lunan.

Kulunut aika: 1min 13sek

Pisteet 25/25
Virhepisteet: 0

Tuomarin arvostelu:

Really nice searching on vechiles. Fantastic indication and call by handler. Remember “Löytö”, ei “täällä”. :)

Eli arvosteluistakin voi päätellä että tuomari tykkäsi meidän työstä ja siitä että Lunalla häntä heilui kokoajan.  Ulkotilaetsinnästä hän totesi että hän kauhulla katsoi kun en mennyt kertaakaan pyörätelineen kohdalle missä haju oli, mutta Luna pelasti tilanteen saadessaan ilmavainun. Ajoneuvo-osuudessa taas hän sanoi että tiesinkö että haju oli siinä missä Luna pysähtyi ensimmäisen kerran. Totesin että arvasin sen olevan siinä, mutta koska Luna ei mennyt maahan niin en ollut aivan varma, minkä takia sitten päätin palata siihen kohtaan hieman myöhemmin.

Siirryimme siitä sitten sisätiloihin. Meitä ennen oleva berhandilainen ei ollut kerinnyt aloittamaan laatikkoetsintää, joten jäimme sitten istuskelemaan odotustilaan.

Laatikkoetsintä – maksimiaika 1 min 30 sek

Minun istuin pelko näistä osioista, Lunalla kun on paha tapa kiivetä laatikoiden päälle tai yrittää työntää pää sinne sisälle tai sitten niitä lennätetään muuten vaan. Positiivisena puolena nämä laatikot olivat hieman isompia kuin kotona olevat, joten toivoin että ne ei lentelisi aivan yhtä helposti.

Arviolta parikymmentä laatikkoa oli levitelty ympäri aluetta. Tuomarin luvalla lähetin Lunan etsintöihin ja onneksi neiti ei rynninyt niin että laatikot vain lenteli. Aika nätisti tutkittiin ensimmäisiä laatikoita (oliko odottaminen sitten väsyttänyt jotenkin?) ja käveltiin ohi jos hajua ei löytynyt. Kovinkaan montaa laatikkoa ei keritty tutkimaan kun neiti alkoi osoittaa hajun löytymisen merkkejä ja meni kuin menikin änkemään päänsä pahvilaatikon sisälle. Lopulta neiti suostui tuomaan päänsä esille ja meni maate laatikon eteen, jonka tuomari merkkasi oikeaksi.

Kulunut aika: 23,62 sek

Pisteet: 25/25
Virhepisteet: 0

Tuomarin arvostelu:

Tarkkaa työskentelyä, tarkentaa hyvin. Ilmaisu voisi olla nopeampi.

Sisätilaetsintä – maksimiaika 1 min 30 sek

Sisätilaetsintään siirryttiin heti laatikkoetsinnän jälkeen.  Tätä ei valitettavasti ole videolla kun tuomarit jostain syystä päättivät että tätä osiota ei saa kuvata. Sisätilaetsintä oli pienen pienessä huoneessa (varmaan muutaman neliön pinta-ala) jossa oli pari hyllyä täynnä tavaraa sekä lattialla imuri. Luna haisteli jo oven suusta huoneeseen ja luvan kanssa lähdettiin etsimään viimeistä hajua. Neiti ensin haisteli seinää ja imuria, mutta todella nopeasti nenä löysi hajun edessä olevan hyllyn välistä. Hajua tutkittiin kahdesta suunnasta ennen maahanmenoa.

Kulunut aika: 14,53sek

Pisteet: 25/25

Virhepisteet: 0

Tuomarin arvostelu:

Koira työskentelee tarkkaan. Tarkennus on hyvä, mutta ilmaisuun kiinnitettävä huomiota.

Kokonaispisteet 100/100

Virhepisteet 0

Kokonaisaika: 5min 41sek
Sijoitus: 6/22 

Ja täten oli meidän ensimmäinen Nose Work -koe suoritettu kunnialla loppuun. Odottelimme vielä hetken aikaa keskustellen lähellä odottaneen toisen koirakon kanssa joka aikanaan oli samassa agilityryhmässä meidän kanssa. Sattumalta iltapäiväryhmässä oli vielä tolleri Hilde jonka kanssa oltiin taas samassa tokoryhmässä. :D

Palkintojenjaon piti alkaa klo 17, mutta meidän lähtiessä puoli yhden maissa ei aamun A-ryhmä ollut edes aloittanut ulkotilaetsintää. Eli palkintojenjako pakostikin siirtyisi. Lähdimme siis kotiin kuluttamaan aikaa ja syömään. Whatsappiin tuli edelleen tilannepäivityksiä joten oli helppo seurata missä vaiheessa koe menee. Kello tuli yli kolme eikä kaikki A-ryhmäläiset olleet edelleenkään päässeet ulkotilatetsintään. Neljän maissa tuli sitten ilmoitus että palkintojenjako alkaa aikaisintaan klo 20. Jatkoimme kotona oleskelua kunnes viiden maissa tuli ilmoitus että muuttuneen tilanteen takia palkintojenjako olisikin klo 17.45. Meiltä ei onneksi aja kuin sen reilu parikymmentä minuuttia, joten kerkesimme rauhassa tehdä lähtöä.

Siinä ajaessa tuli pohdittua ajansiirtoa, ei toinen ryhmä ole voinut olla niin nopea että olisivat saaneet kokeen kaikki osiot käytyä 1,5 tunnissa kun meidän ryhmällä meni aikaa kokonaisuudessaan 7 tuntia. Toinen mitä mietin että onko moni jättänyt tulematta tai jättänyt kesken pitkän odotuksen takia. Tai sitten tuomareilla oli jotain muuta menoa eivätkä pystyneet jäämään enää kauemmin tuomaroimaan.

Pääsimme paikanpäälle ja menimme sisälle odottelemaan muiden kanssa. Suunnilleen kuudelta tuotiin kasa koekirjoja ja arvostelulomakkeita. Aamuryhmä sai myös selityksen palkintojenjaon aikaistamiselle, he alkoivat laskea aamuryhmän jälkeen että jos toisella ryhmällä menee yhtä kauan, venyisi tapahtuma yli ilta kymmenen. Tuomarit olivat olleet paikalla aamukuudesta eivätkä varmaan pystyisi arvostelemaan koiria yhtä tasapuolisesti jos töitä pitäisi tehdä yhteensä 16 tuntia. Tämän takia kokeen järjestäjät olivat päättäneet keskeyttää iltapäiväryhmän kokeen, he saivat tehdä sisäetsintäosiot, mutta ulkoetsintäosiot siirtyisivät toiseen ajankohtaan.  Muutama ihminen oli vetänyt tästä herneen nenään, minkä ymmärrän sinällään, mutta tarvitseeko aikuisen ihmisen alkaa v*ttuilla kokeenjärjestäjille jotka ovat vapaaehtoistyönä kokeen järjestäneet ja työskennelleet jo yli 12 tuntia?

Kokeessa palkittiin nyt erikseen 2 koeosiota suorittaneet sekä kaikki 4 osiota suorattaneet koirat. 2 osioita suorittaneiden jälkeen jaettiin täydet 100 pistettä saaneiden koirakoiden koekirjat, joiden aika ei riittänyt sijoittumiseen. Lunan koekirja oli näiden joukossa, mikä ei sinällään tullut yllätyksenä kun meillä meni niin paljon aikaa ulkoetsinnässä. Saimme kumminkin sen mitä haimme eli virheettömän suorituksen. :)

Toivottavasti tästä kokeesta järjestäjät ottivat hieman oppia, vaikka aamun lukittu portti ei tietenkään ollut heidän vika, niin minusta koiria oli kokeeseen otettua aivan liikaa. Muut osiot sujuivat suht sujuvasti, mutta se ulkotilaetsintä oli sen verran vaativa, että nopeus oli suunnilleen 3 koiraa tunnissa. Aikataulullisesti siinä oli taidettu ajatella kerkiävän 5-6 koiraa tuntia kohden.

Nyt me Lunan kanssa vain odottelemme milloin seuraava koe osuu lähettyville. Näiden 4 kokeen aikana 2 koiraa on jo saanut 3 virheetöntä suoritusta kasattua ja näin nousivat 2. luokkaan, mutta se on kyllä vaatinut jaksamista, koska muut kokeethan eivät ole olleet lähelläkään pääkaupunkiseutua (1. koe Rovaniemellä ja 2 koetta Lappeenrannassa). Minä en todellakaan lähde Rovaniemelle asti kokeen perässä. :D Niin kiire luokkanousuun meillä ei ole.

Kotka KV

Lunan sairastelu ei nyt loppunutkaan edelliseen postaukseen kuten toivoin. Allergiaoireet päättivät vielä jatkua, kun keskiviikkoiltana huomasin neidin joko rapsuttavan tai yrittäen hieroa naamaansa koko ajan. Tarkemmalla tarkastelulla huomasin Lunan suunpielessä hieman erittävän, märkivän noin 1,5cm halkasijaltaan olevan patin. Putsasin kohdan ensin Betadinella ja sitten laitoin kunnon kerroksen Vetramilin hunajavoidetta siihen päälle. Koska yö menikin sitten vahtiessa ja kieltäessä aina kun Luna alkoi taas raapimaan pattia, päätin seuraavana päivänä mennä kauluriostoksille. 

Keravan Jatapetistä löytyi lopulta joitain kaulureita, joista valikoiman "isoin" oli juuri ja juuri Lunalle sopiva. Tai siinä mielessä sopiva että se yltti sen verran pitkälle että neiti ei saanut suunpieltään raavittua. Seuraavat pari päivää menikin Lunalla opetellessa liikkumaan kaulurin kanssa. Vaikka se ei ollut mikään huippu pitkä, niin se osui milloin mihinkin ja tytöllä kesti jonkun aikaa että se tajusi ettei ollut siitä huolimatta kokonaan jumissa.

Mikä tää on?!

"Mä oon jumissa..."

Kun patin putsasi muutaman kerran päivässä (Betadinella/Aniwipella) ja laittoi kunnon kerroksen Vetramilia samalla estäen ettei neiti avaa pattia uudestaan, niin alue rauhoittui ihan parissa päivässä. Lauantaina kokeiltiin olla jo ilman kauluria, mutta pian huomattiin että neidillä oli noussut kuonon päälle myös useampia pieniä patteja jotka nyt sitten puolestaan kutisi ja Luna raaputtamalla tai päätä hieromalla sai ne vuotamaan. Samantapainen patti oli myös neidin oikeassa silmäkulmassa, ajattelin tämän ensin johtuneen pihan aitaan osumisesta (Luna lähti naapurin kissan perään aidan alle laitetun verkon läpi). Mutta jälkeen päin mietin patin olleen samanlainen kuin kuonossa. Kun kolmannen kerran putsasin parin tunnin sisään tytön veristä naamaa, päätin laittaa kaulurin takaisin kaulaan. Putsaaminen siis jatkui ja otin lisäksi vielä 1% hydrokortisonivoiteen jota levittelin 2-3 kertaa päivässä kuononpäälle. Se rauhoitti kutinaa selvästi. 3 päivää joutui Luna olemaan vielä kaulurin kanssa ennen kuin kuonon patit rauhoittuivat. Onneksi ne lähtivät itsehoidolla paranemaan, muuten olisi meillä ollut 5 eläinlääkärireissu edessä viikon sisään. Olin kyllä varuilta katsonut Inkoon lähimmän eläinlääkärin, kun olimme lomalla asuntovaunulla, mutta tällä kertaa pärjättiin ilman. Mutta kun patit lähtivät niin lähti karvatkin, arvatkaa keillä oli näyttely edessä ja koiralla kuono täynnä karvattomia laikkuja.

En tajunnut kuvata pahinta vaihetta, mutta tässä näkyy vielä hieman kuinka iho on rikki.

Kun kauluriin tottui niin ei se pahemmin enää elämää haitannut. :D 

Luna pääsi taas kaivamaan pesää grillipöydän alle.

Tilanne torstaina, patit ovat poistuneet mutta karvattomat laikui jäi.

Uinnin jälkeen oli hyvä lämmitellä patidan alla.

17.6. lauantaina olikin sitten Kotka KV johon Luna oli ilmoitettu. Tulimme perjantaina kotiin jotta kerkesin pesemään ja puunaamaan neidin valmiiksi. Karvattomat laikui oli ja pysyi, täytyi vain toivoa ettei tuomari kiinnittäisi niihin ihan hirveää huomiota. Onneksi jos katsoin suoraan edestä niin ne eivät näkyneet niin pahasti, mutta sivusta tai takaa katsottaessa ne kyllä loisti. Näyttely oli kumminkin maksanut sen verran mukavasti niin päätin että käydään nyt hakemassa se arvostelu kumminkin.

Cockereita oli ilmoitettu 33 ja Lunan kanssa avoimessa luokassa oli 4 muuta. Tuomari vaikutti ihan mukavalta mitä siinä helteessä yritti seurata, mutta arvostelun siirtyessä englanninsprinkuista fieldien kautta cockereihin tuli kyllä mieleen että olikohan cockerit jotenkin vähemmän suosiossa. Kaikki aikaisempien rotujen yksilöt saivat 1-2 poikkeusta lukuunottamatta ERIt, kun siirryttiin cockereihin olikin arvosanat 1-2 poikkeusta lukuunottamma EH:t. En siis pitänyt meidän lippua mitenkään korkealla. Menimme vuorollamme kehään ja minusta Luna teki ihan omantyylisensä suorituksen. 

Arvosanana saimme EH:n (mikä nyt ei tullut yllätyksenä), kuten kaksi muutakin. Pienenä harmina olimme ryhmän viimeisiä. Ja saimme varmaan lyhyimmän arvostelun ikinä ja siitä tuli sitten pulitettua 42€ plus bensat. 

Lunan arvostelu:

3 years. Good size, a bit long. Shot neck. A bit high tail carriage, could be wider(?) behind.

En tiedä huomasiko tuomari Lunan kaljuja länttejä, mutta eihän ainakaan niistä mitään kommentoinut.

Käytiin tämän jälkeen uittamassa Lunaa lähellä olevalla uittopaikalla ennen kuin jäimme odottamaan bordercollieiden kehän alkua. E. tuli Vanillan kanssa myös näytille ja paljon parmmalla menestyksellä. Nuori bortsuneiti sijoittui lopulta PN2 saaden Vara-Sertin ja Vara-Cacibin.