tiistai 26. maaliskuuta 2019

Kun vaan junnataan paikoillaan

Minusta koiran kouluttamisessa yksi inhottava vaihe on se, että tiedät olevasi kisavalmis ja et pysty etenemään ennen kuin menet sinne kisoihin. Meillä on nyt se vaihe sekä rallyssa että tokossa. 

Rallyssa meillä oli viime treeneissä kolme erilaista lyhyttä rataa. Ensimmäisellä radalla haasteena oli sekä ennen että jälkeen putken askelia oikealle ja vasemmalle. Nämä sivuaskeleet on Lunalle sellaisia, että joudun kertaamaan ne ennen radalle menoa, mutta kertauksen jälkeen onnistuvat 95% varmuudella. 




Toisen radan haaste oli sitten sarjahyppy, jonka perään edessä peruutus, sekä oikealla istumaan jääminen. Kolmannessa varmaankin käyrä putki ja sen jälkeen hyppy. 

Mikään näistä haasteista ei ollut Lunalle vaativa. Yllättäen myös oikealla puolella istumaan jääminen sujui aivan ongelmitta, vaikka sitä ei tuolla puolella oltu koskaan aikaisemmin tehty. 

Pääsimme tekemään jokaisen radan useaan kertaan ja Luna ne suoritti jokaisella kerralla hienosti. Kouluttajan ja toisen kurssilaisen kanssa siinä keskusteltiin, että ei tässä oikein ole vaihtoehtoja, kun lähteä sinne kisoihin. Luna osaa ja on taitava (ehkä oikealla peruuttaminen vaatii vielä harjoitusta, mutta yhden kyltin takia tuskin kannattaa jättää kisaamatta), isoin ongelma taitaa olla oma kisajännitys. Mutta kisajännitykseenkään ei auta kuin kisaaminen. Pitää kisata sen verran että jännitys turtuu.

Sain meidät ilmoitettua huhtikuun alkuun Porvooseen, loppukuuhun yritin Hyvinkäälle, mutta ne paikat oli täyttynyt varasijoja myöten heti kellon iskiessä 00.00. Voisi vielä tietenkin kokeilla Tamperetta, mihin ilmo alkaa 1.4.. Meillä tulee kumminkin pakollinen juoksutauko loppukeväästä-alkukesästä, joten huhtikuu alkaa olla viimeinen turvallinen kisakuukausi ennen juoksuja. 


Tokossa ollaan junnattu paikoillaan jo pitkään. Luna osaa kaikki voittajaluokan liikkeet tarpeeksi hyvin, mutta säiden ja osittain oman laiskuuden takia kisamaisten treenien vähyys on tehnyt sen etten kokenut reiluna ilmoittaa neitiä kokeisiin. Ja meillä on se vinkumisongelma kanssa. Parinkin kouluttajan mielestä se ei ole niin paha, että minun pitäisi välttää kokeita, mutta minua itseäni stressaa. 

Nyt näin kevään tullen otan itseäni niskasta kiinni ja hoidetaan meidän kisamaiset kuntoon ja katsotaan uskalletaanko huhtikuussa käydä myös tokokokeessa kääntymässä. 

Viime viikolla kävin hallilla tekemässä kisamaisen treenin. Pidin Lunan autossa kun rakensin radan valmiiksi ja kävin piilottamassa superpalkan hallin nurkkaan. Hain neidin autosta ja menimme halliin, mutta p*rkele, Luna haistoi palkan heti oven avauduttua (oli siis aukinainen märkäruokapurkki). Joudun vetämään neidin kentälle ja aloimme tekemään palkatonta treeniä. Tai ainakin yritimme. Luna ei palkkaa saanut, siinä onnistuttiin, mutta Luna ei onnistunut yhdessäkään liikkeessä kun aivot oli reunalla odottavan palkan luona. Minä yritin kaikkeni että saataisiin suoritukset onnistumaan, mutta ei, ihan oikeasti mikään ei onnistunut. Ja ääntä oli enemmän kuin tarpeeksi. En tietenkään voinut päästää Lunaa palkalle huonosta suorituksesta, ja lopulta yritin vain saada jotain onnistumaan jotta voisin lopettaa treenin. Mutta voitte varmaan kuvitella kuinka hankalaa on saada yhtä liikettä onnistumaan, kun neiti ei osannut enää tulla edes perusasentoon. Lopulta taisi liikkeestä seisominen onnistua siedettävästi ja vapautin Lunan palkalle. 

Hyvä etten heittänyt hanskoja tiskiin tässä vaiheessa. Kerkesin onneksi hieman rauhoittumaan Lunan nuollessa jo aikaa sitten tyhjentynyttä palkkakuppia intensiivisesti. Otin sitten muutamia liikkeitä palkkaamalla normaalisti liikkeiden välissä. Kun ajatukset eivät olleet superpalkassa, lähti Lunan aivot taas työskentelemään. 

Koska palkattuna liikkeet meni todella hienosti, päätin antaa vielä yhden yrityksen palkattomaan suoritukseen. Menimme kehän reunalle ja laitoin Lunan maahan hetkeksi aikaa, kun kävin päässäni liikejärjestyksen. Sitten kutsuin neidin mukaan. 

Isoksi yllätykseksi Luna oli aivan hiljaa ja keskittyi. Olin ajatellut ottavani ihan vain pari liikettä ja lopetaa siihen, mutta neiti teki todella hienosti töitä, joten otin kaikki muuta liikkeet putkeen paitsi tunnarin. Pienenpieniä virheitä nyt oli vähän siellä täällä, mutta muuten työ oli hienoa. 

Tästä aloin miettimään, että voisiko Lunalla toimia niinkin hölmö juttu, kuin että se saisi superpalkan ennen koesuoritusta? Silloin neiti olisi tietoinen, että superpalkkaa ei enää ole, eikä tarvitse sen takia nostaa turhia kierroksia. 

Kokeilin tätä myöhemmin uudelleen ja palkan ennakkosyönnillä näyttäisi oikeasti olevan rauhoittava vaikutus. Tietysti koetilanne on hieman eri, jännitysmomentin tullessa mukaan. Tällä toisella kerralla oli hieman harhailua seuruussa, mutta muuten taas kaikki liikkeet tehtiin melko hyvin. Pari pienen pientä piippausta kuului liikkeiden alussa. 

Sain meidät ilmoitettua ensilauantain kisamaiseen treeniin. Ensin kirosin pitkään, että tämäkin jää välistä (viime kerralla oli meidän mestariluokan korkkaus), koska olin lupautunut sulkemaan buffan illalla. Kului hetken aikaa, kunnes tajusin että ei pahus, kisatreeni oli lauantailla ja minä olin sulkemassa sunnuntaina. Äkkiä laitoin ilmon menemään ja päästiin mukaan.

Tokon treeneissä meillä sitten oli noudot aiheena. Otimme ensin ohjattua noutoa, ensimmäinen suoritus meni hyvin ja Luna nouti oikean kapulan. Toisella kierroksella oli menossa taas samalle kapulalle, mutta kuunteli seis-käskyn ja hienosti ohjauksella lähti hakemaan oikeaa (vasenta) kapulaa.

Tähän saimme käskyksi treenata vaan enemmän suuntia. Eli heittämällä kapuloita koiran taakse ja lähettää hakemaan juuri päinvastaisen kuin mitä koira näyttäisi olevan hakemassa. Vähän tämän kaltaisen treenivinkin saimme jo viime kesänä tokoleirillä, mutta pitänee vaan tehdä enemmän. 

Katsottiin myös hieman kiertonoutoa, tai tarkalleen vain sitä kierto-osuutta siinä. Koska sanoin Lunalla olevan ongelma siinä kapuloihin kiinni jäänti, joten neiti sitten joutui vaan juoksemaan niiden kapuloiden ohi. Ensin tietenkin ilman kapuloita, sitten lisättiin yksi ja lopulta toinen. Tehtiin kapuloiden takaa, tehtiin kapuloiden kohdalta, tehtiin kapuloiden jälkeen, jonka jälkeen palattiin taas kapuloiden taakse. 

Joka ikinen kerta Luna vilkuili kapuloita ja ehkä pientä siksakkia kulki niiden ohi, kun houkutus oli suuri. Ei se kumminkaan mene niille kapuloille. Kouluttaja totesi että hän laittaisi kiertotötterön luokse palkan, jotta Lunalla olisi suurempi houkutus mennä tötsälle kuin katsoa kapuloita. Toisekseen vauhti menomatkalla oli paljon hitaampi kuin paluumatkalla. Mutta palkka ei saisi olla ruokaa, koska muuten Luna jää etsimään kierrolle sitä palkkaa, mikä ei ole hyvä. Lelusta neiti taas ei oikein innostu. 

Mietin asiaa pari päivää, kunnes sitten laitoin Riemukauppaan tilauksen namipallolle. Eli kyseessä on aukeava pehmopallo, minkä sisään saa nameja piiloon ja sitä pitäisi pystyä heittämään ilman että lelua aukeaa ja namit lentävät pitkin poikin. Olin sitä aikaisemminkin pohtinut, mutta nyt sitten oli mukamas oikeasti syy sellainen tilata. Pitää odotella että posti tuo paketin, jotta päästään kokeilemaan onko siitä mitään apua. 

Minä voisi maistaa tuota juustokakkua - Luna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua (roskapostimainoskommenttien takia)