tiistai 22. maaliskuuta 2016

Tokon pistokoe

Pääsimme Koirakeitaan uusiin tiloihin edellisellä tokotunnilla. Tila ei ole paljoa leveämpi kuin edellinen, mutta pituutta löytyy arviolta tuplaten. Pidin Lunan remmissä alkutreenien ajan, ihan sen takia, että uudessa paikassa on uudet hajut. Neiti oli vähän väliä menossa nenänsä perässä ja olisi varmaan seikkailut ympäri huonetta treenaamisen sijaan.

Pieni osa uudesta treenitilasta, Hessu-cockeri treenaa vastapäätä.

Aloitimme tunnin puhumalla eri treenaustyyleistä. Keskusteltiin lyhyesti mm. koiran lahjonnasta, positiivisesta ehdollistamisesta, klikkerikoulutuksesta ja sheippauksesta. Pohdittiin jokaisen tavan hyviä ja huonoja puolia, kunnes sitten lähdettiin treenaamaan hieman sheippaamista. Sheippauksessa opetetaan haluttu käsky koiralle vaiheittain, antamatta mitään isompia apuja.  Ideana siis että koira itse tarjoaa haluttua toimintoa.

Aloitimme tämän kosketusalustalla. Ensin koira palkattiin kun se edes katsoi alustaa. Kaikki koirat tajusivat nopeasti että hei, hehän saavat herkkuja kun he vilkaisevat lattialla makaavaa alustaa. Kun tämä kohta oli sisäistetty, siirryttiin siihen että koira siirtyy lähemmäksi alustaa ja palkkaus siitä. Kolmantena vaiheena vaadittiin esimerkiksi kuonolla (tai tassulla) alustaan koskeminen ja siitä sitten alustan päällä seisominen.

Kosketusalusta oli Lunalle tuttu juttu, siinä vaiheessa kun sain alustan maahan, oli neiti jo etutassut nätisti sen päällä. Palkkasin muutamaan kertaan kosketusalustalle menon, mutta sitten lähdin vaatimaan istumista.  Tämä meninkin sitten hankalammaksi. Lunalla selvästi kierrokset nousevat sheipatessa ja jos palkkaa ei ala kuulumaan, aloittaa neiti komentamisen. Kierrosten nouseminen sinällään on hyvä juttu, koska normaalisti neiti on turhan rauhallinen, mutta sen kierrokset nousevat hetkessä liian korkealle, jonka jälkeen tuo ei enää pahemmin keskity.

Luna tarjosi alustanpäällä seisomista, mutta kun siitä ei palkkaa enää herunut alkoi hirveä haukkuminen. Kun haukkumallakaan ei se palkka tippunut, meni neiti takaisin alustan päälle ja alkoi hetken päästä tarjoamaan siinä makaamista. Kun makaamisestakaan ei palkkaa herunut päätti Luna jättää koko kosketusalustan sikseen ja lähti tarjoamaan sivulle tuloa. Minua alkoi tässä vaiheessa naurattaa, kun neiti oli kerrankin oikein liimautuneena minun jalkaan, mutta tämäkään ei ollut se mitä halusin, joten jätin palkkaamatta. Lopulta jouduin hieman helpottamaan treeniä, joten annoin pienen käsimerkin istumiselle, jotta pääsin antamaan palkan.

Seuraavaksi otettiin lelu treenikohteeksi. Ideana siis että koira nostaa lelun itse. Ensin tiputin saamani pehmolelun maahan ja kun Luna oli menossa kohti, naksautin ja palkkasin. Siitä seuraava osio oli leluun koskeminen. Tämäkin sujui helposti, mutta seuraavaksi kun lelu piti ottaa suuhun, alkoi Luna tarjota lelun edessä makaamista. Neiti ajatteli varmaan että halusin sen etsivän lelun, ja se sitten yritti osoittaa että tässä tämä lelu on. Kun siitä ei palkkaa tullut, otti Luna lelun suuhunsa. Naks ja palkka.

Lopuksi otettiin vielä paikkamakuut häiriössä. Koirat laitettiin riviin ja yksitellen siirryttiin rivistön eteen tekemään luoksetulo. Luna makasi alkuun todella hyvin, eikä välittänyt ollenkaan edestä juoksevista koirista. Minä menin vielä tilan toiseen reunaan, eli tämä luoksetuloa tekevä koirakko oli meidän välissä. Kun vuoroon tuli terrieri, joka lähtikin oikein vauhdilla, hyppäsi Lunan vasemmalla puolella oleva belgianpaimenkoira(?)ärähtäen ylös. Samalla uroksen liike oli Lunaa kohti (tosin oli lähdössä terrierin perään eikä välittänyt Lunasta), mutta neiti tietysti hyppäsi ylös. Käskin sen takaisin maahan, mutta tämän jälkeen Luna jäi vilkuilemaan epäilevästi ympärilleen. Kävin palkkaamassa välissä, mutta heti seuraavan koiran kohdalla neiti nousi itse ylös, vaikka naapurikoira ei siinä enää reagoinut.

Luna valtasi treenipaikan sohvan.
Seuraavalla treenikerralla meillä olikin pistokoe. Kouluttaja istahti sohvalle ja totesi että muistiko hän edellisellä mainita asiasta. Muute pudistelivat päätään ja minä kommentoin että onko pistokokeista edes tapana mainita etukäteen. :D

Aloitimme siis paikkamakuulla. Lunalla oli jokin outo mielentila. Se meni maahan nätisti ja pysytteli maassa hetken aikaa, mutta lopulta se nousi. Eikä kyse ollut nyt kerrasta, vaan se nousi monta kertaa. Jouduin neljä tai viisi kertaa palauttamaan sen paikalleen, ennen kuin se suostui pysymään maassa 10:tä sekuntia kauemmin. Kouluttaja laittoi testipaperiin kommentin hetkellisestä mielenhäiriöstä todeten samalla, että hän tietää Lunan osaavan liikkeen ja tietävän että sillä on välillä näitä outoja päiviä.
Tokoesteen kuuluisi olla
tämän tyylinen. (Kuva lainattu netistä)

Seuraavaksi otettiin seuraamista. Lunan seuruu on oikeasti parantunut todella paljon viimeisen parin kuukauden aikana, mutta edelleen siinä on hiomista. Tälläkin kertaa Luna alkoi hieman jätättää, mutta ei niin pahasti kuin aikaisemmin. Paperiin tuli huomautus perusasennon kroppa-avusta. Sitten otimme luoksetulon. Luna hieman ennakoi ja lähti jo siinä vaiheessa, kun minä olin saanut ”tänne” käskyn t-kirjaimen sanottua. Otin liikkeen uudestaan ja toisella kerralla se onnistui. 
Kapulanpidossa ei ollut ongelmia, annoin kapulan neidille ja se otti sen nätisti. Ainut mikä ei ehkä ole ihan suotavaa, niin Luna vilkaisee ympärilleen kapula suussa. Sitten se taas ottaa kontaktin.  Kaukokäskytkin sujuivat ongelmitta ja minusta hyvällä vauhdilla. 

Meillä treeneissä on tällainen
(kuva lainattu netistä)
Estehypyssäkään ei ollut ongelmia, tosin tuolla käytettävä este on sellainen agilityeste, missä on todella leveät reunat. Leveät reunat vähentävät todella paljon kiertämisen riskiä. Varovaisesti kysyinkin, että olisiko Koirakeitaalle mahdollista saada enemmän tokoesteen kaltainen este, jossa ei siis ole kuin ne sivupylväät. Kouluttaja lupasi selvitellä asiaa.

Toko jäikin nyt viikon pääsiäislomalle, eli seuraavat treenit ovat vasta kahden viikon päästä.



Tiistaina kävimme jälleen hierojalla. Tällä kertaa Luna oli vielä rauhallisempi kuin ensimmäisellä kerralla, vaikka edelleenkään se ei osannut täysin rentoutua. Oikean puolen lihasjumit olivat hyvin auenneet, mutta vasemmalla puolella jumit olivat siirtyneet takapäästä keskemmälle selkää. Hieroja totesi sen saattavan johtua ihan siitä, että neidin liikerata on muuttunut edellisen hieronnan jälkeen, jolloin jumi syntyi eri kohtaan. Sovimme vielä uuden ajan, tällä kertaa kolmen viikon päähän. 

Hieman alkoi silmät jo sulkeutumaan.
 Metsästin viime viikolla Keravalta Lunalle Back On Track -loimea, Jatapetistä löytyi useampaa kokoa, mutta ei sitten juuri neidille sitä sopivaa. Saimme siellä kumminkin kokeilla pari eri kokoa, jotta osasin sitten kysellä muualta kokoa. Hyvä että en lähtenyt tilaamaan netistä, koska itse arvioin neidin kooksi 43 tai 46 ja oikea olikin sitten 40. 43 kokokin oli todella iso. :D

Kävin muut Keravan liikkeet läpi, eikä missään ollut loimea suoraan hyllyssä. Otin sitten uudestaan yhteyttä Jatapettiin, koska myyjä oli luvannut että loppuviikoksi pystyvät tilaamaan ja he sieltä ilmoittivatkin että olivat sittenkin löytäneet koon 40 loimen hyllystä, se oli vain ollut aivan erimerkkisen tuotteen takana. No, varasin sen ja kävin parin päivän päästä vielä kokeilemassa. Halpahan tuo ei ollut, 72e suunnilleen, mutta jos se auttaa ja ehkäisee jumeja, niin mitäpä sitä ei ostaisi.

Löysin  lopulta Lunalle Back on Track loimen!
Samalla tuli ostettua uusi remmi, kun edellinen Hurtan meni lenkillä poikki. Laitoin Hurtalle asiasta viestä ja nyt pitää lähettää katkennut remmi heille tutkittavaksi. Luulen kyllä, että he laittavat syyksi sen että Luna olisi purrut sen poikki vaikka näin ei ole. Myönnän että neidillä on tapana kantaa hihnaansa, mutta silloin se joko pitää kiinni käsilenkistä tai sitten aivan toisesta päästä lukon vierestä, eikä keskeltä hihnaa.

Kulutin hieman enemmän rahaa ja ostin ihan nahkaisen remmin, jos se nyt olisi hieman kestävämpi.


2 kommenttia:

  1. Itse vannon nahkan nimeen ja Snuballa onkin rasvanahkatalutin+kaksi nahkapantaa, joista toinen on puolikuristava. Hirveän kestäviä ovat kyllä olleet ja ei mitään kulumisen merkkejä ole. ^^ Nahka on myös siitä kiva, että se kuivuu sateen jälkeen nopeasti, eikä jää haisemaan, jos koira möyrii jossakin.. Snuballa on myös yksi kangaspanta ja se kyllä haiskahti silloin tällöin kamalalle, että täytyi hanan alla pestä tiskiaineella..

    Missä te käytte treenaamassa? Minä olen yrittänyt etsiä jotain toko-ryhmää, mutta en ole mistään lähistöltä sellaista löytänyt.. :/ Kyllähän minä yksinkin jaksan puurtaa tuon tokon kanssa, mutta olisi kiva, jos olisi ohjaaja kertomassa mitä tehdään ja neuvomassa. Tosin netistä nyt saa paljon tietoa jos jaksaa etsiä, mutta kaipaisin konkretiaa. Lisäksi Snuba tarvitsisi häiriötreeniä, jota en voi yksin toteuttaa..

    Sheippaus on kyllä myös meidän juttu! Itse tutustuin tähän kontakti ja motivaatio kurssin luennolla ja se todellakin avasi silmäni, sekä solmut Snubasta, jolla oli tapana mennä lukkoon: ei osannut tarjota mitään omaa, kun kaikki oli opetettu houkuttelulla. Nyt on lukot selvästi avautuneet ja Snuba rakastaa sheippaamista niin paljon, että se tässä yksi päivä vinkui koulutusalustaansa pöydältä, kun halusi päästä treenaamaan. :D Se siis todellakin nostaa kierroksia..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tota hieman just mietin, että mitenköhän tuo nahka tykkää sateesta. :D Mutta ei meillä ole kyllä noi kangaspannat (Hurtta Lifeguard sekä omatekemä puolikurra) ole omaan nenään haisseet. Ehkä se riippuu vähän materiaalista.

      Me treenataan Vantaan Koirakeitaalla tokon jatkuvassa ryhmässä mikä on sunnuntai-iltasin 20-21. :) Tokohan on pääasiassa laji mitä yksin treenataan, mutta kyllä minäkin haluan kuulla ohjaajalta kommenttia mitä pitää korjata ja miten sen voi korjata. Plus se häiriö on aina hyväksi.

      Poista

Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua (roskapostimainoskommenttien takia)